Ylisuorittajan tunnustukset

Elämäni on ollut suorittamista aamusta iltaan. Ystäväni kutsuvat minua järjestelmälliseksi. En ole itse aina varma onko se pelkästään hyve. Tunnollisuuskin voi mennä överiksi.

Kun puhelimeni piippaa herätystä, alan mielessäni herkästi laskea kuinka nopeasti suoritan aamutoimeni parhaassa mahdollisessa tapauksessa ja voinko aikatauluttaa aamuni uudelleen tiukemmaksi ja antaa torkun soida pari kertaa.

Lasken päässäni pitkin aamua, kuinka kauan mikäkin tehtävä vie aikaa. Suihku, kehon rasvaaminen, hampaiden pesu, meikkaus, hiustenlaitto, pukeminen… kaikilla on tietty järjestyksensä ja tietty minuuttimäärä varattuna jokaiseen. Pienikin yllätys sotki ennen aikatauluni herkästi.

Kun saavun töihin, alan suorittaa lisää. Erona vapaa-ajan minääni on se, että aikataulut töissä eivät saa lipsua ja niistä pidetään kiinni. En voisi kuvitella elämää ilman älypuhelimen kalenteria ja muistutuksia.

Suoritan jopa siivotessani. Tasojen pyyhkimiseen on tietty järjestys, astianpesukoneen täyttöön on vain yksi oikea tapa, jääkaapissa tavaroilla on oma paikkansa.

Tunnollinen suorittaminen voi joskus olla työelämässä hyve, mutta yhdistettynä psoriin se on kaikkea muuta. Suorittaminen ja tunnollisuus menevät herkästi yli, jopa neuroottisuuteen asti. Niistä tulee pakko, joka ohjaa omaa elämää. Ne generoivat elämään turhaa stressiä turhista asioista ja stressi aktivoi psoria. Tämä on oravanpyörä, josta irtautuminen on vaikeaa, mutta mahdollista.

Olen tietoisesti opetellut eroon suorittamisen pakosta. Opetellut hölläämään ja antamaan asioiden olla. Yksi konkreettinen tapa on ollut varata aamuihini löysää aikaa, rauhallinen aamiaishetki, jonka aikana en ole antanut itselleni lupaa laskea minuutteja. Töissä delegoin herkemmin ja olen oppinut sanomaan ”ei” asioille, joille ennen sanoin ”kyllä” ja toisinpäin. Vielä pari vuotta sitten hotkin lounaita työpisteellä näpyttäen samalla jotain tosi tärkeää. Nykyään työpäiväni pitävät sisällään taukoja, sosiaalisia hetkiä ja taukoliikuntaa. En enää menetä yöuniani pesemättömistä pyykeistä tai väärin täytetystä astianpesukoneesta.

Elämässä täytyy valita se, mihin haluaa vähäiset voimavaransa keskittää ja ihan kaikki asiat eivät ansaitse päästä stressilistalleni. Pelkästään se vei aikansa, että myönsin itselleni, että voimavarani tosiaan ovat psorin ja nivelpsorin vuoksi vähäiset. Väsymys, josta ei palaudu nukkumalla, on yksi voimakkain nivelpsorin oire. En voi siis verrata omaa jaksamistani toisiin enkä ottaa päiviini yhtään enempää asioita kuin mitä jaksan tehdä.

Nyt on tullut se aika vuodesta, kun saan antaa sykkeen laskea ja siirtyä kesälaitumille. Palaan linjoille jälleen elokuussa, joten nähdään silloin. Sitä ennen toivotan sinulle mitä ihaninta ja rentouttavinta kesää! Muista olla suorittamatta lomaa! 😉

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 15.6.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava  postaus

Updated: 01-07-2020