Vesiliikuntaa ikävöiden

Jos minun pitäisi valita veden läheisyyden tai metsän väliltä, valitsisin veden. Minusta on ihanaa katsella tyyntä järvenpintaa tai aurinkoa, joka laskee meren taa. Veden äänet rentouttavat minua.

Olen lapsesta asti viihtynyt vedessä. Kesälomat vietin pitkälti järvessä uiden ja välillä rantasaunassa saunoen.

Ei ole siksi yllätys, että vesiliikunta on ollut minulle mieluisinta kuntoilua jo vuosien ajan. Olen käynyt vesijumpissa ja vesijuoksemassa uimahalleissa.

Viimeisin löytöni oli hydrospinning, jossa siis poljetaan pyörää altaassa niin, että vettä on rintaan saakka. Hydrospinningissä ohjaaja polkee omaa pyöräänsä altaan reunalla antaen ohjeita ja taustalla soi musiikkia. Voisi luulla, että tunnilla vain poljetaan, mutta polkiessa tehdään paljon käsitreeniä, punnerruksia tai poljetaan esimerkiksi kyykyssä. Treeni on siis varsin monipuolinen.

Vedessä pystyn liikkumaan tavalla, johon en aina kuivalla maalla pystyisi. Vedessä en tunne koskaan olevani kankea. Veden vastus on raskas, mutta lempeä nivelilleni.

Minulla on nivelpsorin aiheuttamia toimintarajoitteita. Olen aiemmin kertonutkin, että oireeni alkoivat jo lapsuudessa, mutta diagnoosin sain vasta ollessani 27-vuotias. Hoitamaton niveltulehdus aiheutti pysyviä vaurioita niveliini eivätkä ne kaikilta osin palaa enää koskaan entiselleen. Siksikin olen ollut niin onnellinen siitä, että rajoitteista huolimatta takavuosinakin vesiliikunta on ollut minulle mahdollinen muoto liikkua.

Kun poikkeusaika sulki uimahallit, olin harmissani. Ymmärrän rajoituksen, mutta tiesin, että tulisin kaipaamaan tätä niin mieluista liikuntamuotoa isosti.

Tiedän, että osa siirtyi rajoitusten myötä uimaan luonnonvesiin, mutta minua ei kylmään järviveteen saa lahjomallakaan. Lapsena minua paleli jo katsella, kun muut kävivät avannossa.

Uimaan pääsyä odotellessani käyn järven rannalla kuuntelemassa veden rauhoittavaa ääntä.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 15.12.2020

<<< edellinen postaus

Updated: 04-01-2021