Varpaita ja ananaksia

Heräsin yöllä siihen, että peitto osui isovarpaaseen ja kiljahdin ääneen tuskasta. Koirat nousivat ihmettelemään mekkalaani ja itsekin unenpöpperöisenä ihmettelin, miten pelkkä peiton hipaisu voi tehdä niin kipeää. Vastaus oli kuitenkin pian aika selvä, kun kurkkasin kiljuvan punaista isovarvasta, joka näytti - taas - saaneen osakseen kynsivallintulehduksen. Punoituksen lisäksi kynsivalli oli turvonnut ja sen alta valui märkää. 

Aamupäivällä chat kuvien kera työterveyslääkärin kanssa vahvisti epäilykseni: kynsivalli tulehtunut ja seurauksena sen mukainen kuuri ja hoitosuositus. En koskaan suosittele itsediagnooseja ja siksi tämänkin epäilykseni halusin varmistaa lääkäriltäni. 

Näky sinänsä alkaa olla varsin tuttu. Muistan saaneeni ensimmäisen kynsivallintulehdukseni 13-vuotiaana. Sen jälkeen niitä on psorikynsien kaveriksi tullut vähintään kerran, pari vuodessa. 

Hoitotoimenpiteetkin ovat jo yhtä tuttuja kuin aamurutiinini. Lääkehoito tietenkin, ja sen lisäksi huuhtelua, kuivaamista, voitelua ja suojaamista lialta. 

Toistuvien kynsivallintulehdusten myötä olen oppinut hyvien kenkien merkityksen. En enää edes haaveile jalkojeni survomisesta kapeisiin tai epämukaviin kenkiin. Lestin pitää olla riittävän leveä tai väljä ja varpaille pitää jäädä riittävästi tilaa. Selkäoireiden vuoksi korkkaritkin ovat jo vuosia olleet historiaa - ja nyt voin jo täysin hyvillä mielin todeta, että hyvä niin. Kauniita kenkiä löytyy myös sellaisina, jotka ovat samalla jalalle mukavat eivätkä aiheuta turhia lisäongelmia. 

Nyt taas lähiviikot hoivataan yhtä varvasta ja samalla nautitaan toivottavasti lämpimistä auringonsäteistä. Ulos lähden ananassandaaleissa. Aika söpöt, eikö? 

 

 

Tarkistettu 28.6.2018

Updated: 29-06-2018