Ukkovarpaat kuntoon

Eilen oli taas se aika vuodesta, kun käyn jalkahoitajalla. Käyn 6-12 kuukauden välein, hieman riippuen varpaankynsien kunnosta.

Nuorempana minun ei ollut taloudellisesti mahdollista käydä lainkaan ja muistan, miten kivuliasta se oli, kun vinoon kasvanut isovarpaan kynsi painoi viereisen varpaan kylkeen, tehden sinne ajan kanssa oikein reikää. Kotoa löytyvät kynsisakset eivät pystyneet moninkertaisesti normaalia paksumpaan kynteen lainkaan. Olin teinistä saakka myös kierteessä, jossa isovarpaisiini tehtiin varpaankynsien osapoistoja kilpaa molempiin varpaisiin ja niiden molempiin reunoihin.

Onneksi pari vuotta sitten löysin netistä jalkojenhoitajan, joka mainitsi nettisivuillaan osaavansa hoitaa psorikynsiä. Suosittelen varmistamaan tämän etukäteen sopivaa hoitajaa valitessa. Monessa paikassa jalkahoito tarkoittaa lähinnä kosmeettista hoitamista, vähän jalkakylpyä ja lopuksi söpön väristä kynsilakkaa.

Sitten jalkojenhoitajani vaihtoi alaa, mutta onneksi parin korttelin päästä löytyi toinen, joka myös mainitsi erikoisosaamisekseen psorin. Nykyinen jalkahoitajani on ihana. Hän varmisti tälläkin kertaa hoidon alussa myös nivelieni kunnon ja kysyi, pitääkö nivelpsoriani varoa jotenkin hoidon aikana.

Juttelimme teinivuosistani. Hän empaattisesti totesi, että olen tainnut jäädä monesta harrastuksesta paitsi, kun varpaankynsiä piti leikata niin usein. Ja oikeassahan hän oli, aina jompikumpi jalka oli paketissa, joten siinä ei paljon hiihtomonoa jalkaan laitettu, kun normaalitkaan kengät eivät niihin mahtuneet. Sählykin jäi aikanaan, kun siinä oli riskinä, että juoksun timmellyksessä joku vahingossa talloisi juuri operoidun varpaan päälle.

Jalkahoitajani suositteli pahimpiin jalkojen psorikohtiin kunnon vahvaa rasvaa. Hän ehdotti minulle sellaisia rasvoja, jotka sopivat muutenkin hyvin psoriin, tietäen, että voiteiden hankkiminen on iso kuluerä psoriaatikon taloudessa ja niitä ei tee mieli ostaa ihan joka lähtöön huvikseen.

Jalkahoidon lopuksi hän vielä hieroi hetken niskojani. Hän tietää, että teen istumatyötä, joka jumiuttaa hartiat ja halusi auttaa poistamaan niskan lihaksiin kertynyttä stressijännitystä.

Kotiin päästyäni kaivoin esiin edellisen varvasoperaation kuvia. Irvistelin muistoille kivusta ja särystä ja pitkästä levosta operaation jälkeen. Muistelin, miten syyskuussa oli jo aika viileää kulkea toinen jalka sandaalissa. Ei ole ikävä noita operaatioita. Siksi pyrin pitämään varpaankynnet kunnossa säännöllisillä jalkahoitajakäynneillä.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 20.2.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 12-03-2020