Tunnollinen tyttö sairastaa lomalla

Jo ala-asteelta lähtien olin se tunnollinen tyttö, jolle nousi kuumetta heti kesäloman ensimmäisenä päivänä. Harmitus oli suuri kavereiden lähtiessä pyörillä uimaan, kun itse jäi peiton alle potemaan tautia muutamaksi päiväksi. Pitkälle aikuisuuteen sama kaava jatkui. Tunnollinen minä sairasti lomalla ja viikonloppuisin.

Todellisuudessa sillä ei ollut juurikaan tekemistä tunnollisuuden kanssa. Ylitunnollisuuden kanssa kylläkin. Olin krooninen stressaaja, jonka tunnollisuus ei ollut tasapainoista. Rutiinien hetkeksi tauotessa kehoni yritti kertoa minulle jotakin. Vuosikausiin en kuitenkaan kuunnellut. 

Olen vakuuttunut siitä, että stressi oli laukaiseva tekijä psorilleni. Toki minulla siihen löytyy myös perinnöllistä alttiutta. Mutta psorin puhjetessa täyteen voimaansa olin siirtymässä yläasteelle. Se on stressaava vaihe nuoren naisen elämässä. Ja nivelpsorin räjähtäessä vaikeaksi elin myös stressaavaa elämänvaihetta. En toki ajattele stressin yksinään aiheuttaneen mitään, mutta näin monen vuoden sairastamisen jälkeen tiedän jo, että stressi on psorin pahin vihollinen ja pahentaa oireita merkittävästi.

Olen jo pitkään yrittänyt tietoisesti vähentää stressiä elämässäni. Murehtimalla asioita etukäteen kuluttaisin vain turhaan vähää energiaani. Stressi ei tosin vähene sormia näpäyttämällä ja harva elää sellaisen pumpulihattaran ympäröimänä, ettei mikään koskaan "keikuttaisi venettä". Silti olen omalla kohdallani huomannut, että oma asenteeni vaikuttaa paljon asioiden lopputulokseen. 

Tämä kesäloma oli poikkeus aiempaan siinä, että en sairastanut päivääkään. Tunnen oppineeni jotain. Silti loman alku meni ihmetellessä, miten ihmeessä selviää, kun puhelinta ei tarvitsisikaan päivystää 5 minuutin välein ja vaikka se piippaisi, siihen ei tarvitsisi reagoida. Koitin kaikkea snoozesta muteihin, mutta havaitsin, että minun kohdallani se ei riitä. Kaikki työhön liittyvät sovellukset piti poistaa kokonaan puhelimesta, ja heti olin paljon rennompi. 

Opettelin lukemaan kirjoja uudelleen. Kyllä, luit oikein.  Kun aivotyöläisen arki notifikaatiotulvineen oli antanut minulle kärpäsen keskittymiskyvyn, vaati totuttelua malttaa lukea muutama sata sivua tekstiä. Kun sitten pääsin vauhtiin, en malttanut laskea kirjoja kädestäni lainkaan. Lukeminen oli minulle nuoruudessa rakas harrastus ja olen iloinen, että löysin sen vihdoin uudelleen. 

Polku stressittömämpään elämään on ollut mutkainen. Lomavaihteelle kääntäminenkin vei aikansa. Tunnollisesta tytöstä on silti kasvanut tunnollinen nainen, joka ei enää sairastu perjantai-iltana tai ensimmäisenä lomapäivänä. Hoidan edelleen työni hyvin, mutta ehdin myös hengittää ja nauttia maisemista. En enää suorita elämää. Psorikin on pysynyt paremmin aisoissa. 

 

 

Tarkistettu 6.8.2018

Updated: 07-08-2018