Sinisiä lehmiä ja maitolaitureita

Huomaan nyt yli kolmekymppisenä, että kun haluan rentoutua, se tarkoittaa yleensä samalla jonkinlaista rauhoittumista. Ihmishulina, kovat äänet ja värivalot eivät houkuttele, joskaan en ole koskaan viihtynyt suuren hälinän keskellä.

Teimme ystäväperheen kanssa yhtenä helteisenä päivänä retken naapurikunnan maaseutumaisemiin. Mitä enemmän peltoja ja lehmiä näkyi, sitä enemmän seurueen aikuiset huokailivat kokevansa ihanaa mielenrauhaa kaukana kaupungin pölyistä. Takapenkillä lapset eivät olleet ihan yhtä haltioissaan viihdykkeiden vähentyessä.

Ajelimme erään maalaistalon kesäkahvilaan. Pihapiirissä ihastelimme kanoja, aaseja ja lampaita ja tutkimme vanhoja maataloustyökaluja. Kävelimme puron vartta noukkien metsämansikoita, vadelmia ja punaisia viinimarjoja. Kurkistimme vanhoihin aittarakennuksiin ja istahdimme vanhaan puiseen keinuun juttelemaan lasten leikkiessä keppihevosilla. Kahvilarakennuksessa vastaan leijaili vastaleivotun pullan tuoksu. Lattialaudat natisivat ja istuimme suloiseen tupaan vanhoille puusohville nauttimaan kahvilan antimista. Haaveilimme unelmiemme taloista, joissa olisi juuri samanlaiset lautalattiat, leipäuunit, takat ja puusohvat. Näytimme lapsille vanhan ajan puhelimia ja muita seinillä olevia vanhoja esineitä. Ajatus elämästä muutama vuosikymmen sitten tuntui houkuttelevalta.

Retken jälkeen mietin, mikä menneissä vuosikymmenissä minua niin kiehtoo. Elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa. Työt olivat fyysisiä ja päivät pitkiä 8 tunnin aivotyöskentelyn sijaan. Raittiissa ilmassa aivoille jäi kenties tilaa ihastella ympäröiviä maisemia ja nauttia oman käden jäljistä. Nykyinen hektinen elämänmeno tuntuu kohottavan stressitasoja. Onko ihmekään, jos stressi sairastuttaa niin monia?

Kuinkahan monta sukupolvea taaksepäin täytyisi mennä, että tätä suvussani perinnöllistä psoria löytyisi? Olikohan isoisoisoäidilläni jotakin mystistä ihottumaa tai isopapalla kipeitä niveliä? Jään vaille vastauksia, mutta mennyttä aikaa on silti kiehtovaa pohtia. Ja salaa haaveilla, että olisi syntynyt 50-luvulle, kauniiden kellomekkojen ja Amerikan rautojen aikakaudelle asumaan talossa, jossa olisi natisevat lautalattiat.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 16.8.2019

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 19-08-2019