Saako psori näkyä ja voiko siitä puhua avoimesti?

Saako psori näkyä ja voiko siitä puhua avoimesti? Oma vastaukseni molempiin on: kyllä! Moni psoriaatikko varmasti kokeekin, että heidän ei tarvitse peitellä ihoaan tai häpeillä puhua sairaudestaan ja se on hieno asia.

Maailma ei kuitenkaan ole kaikin osin valmis. Tulen surulliseksi aina, kun kuulen, että joku ei ole saanut haluamaansa työtä ihollaan näkyvään psorin takia tai ei uskalla käydä uimahallissa, koska on saanut osakseen ikävää tuijotusta tai ilkeitä kommentteja.

Keskustelin hiljattain kollegani kanssa psorin vaikutuksesta työelämään yleisellä tasolla ja hän kommentoi ihanasti, että hänen on vaikea ymmärtää, miten ihosairaus vaikuttaisi kenenkään työsuoritukseen. Varmasti on töitä, joissa psorikin voi pahentua, mutta usein näin ei ole. Ennakkoluuloja on vallalla ihan liian paljon.

Pidän itse kovasti vesiliikunnasta ja olen käynyt paljon uimahalleissa. Käytän uimahallissa allaskenkiä jalkapohjien oireilun vuoksi. Ensimmäisellä kerralla minua hieman mietitytti, kuinkahan outona minua pidetään ne jalassa, mutta sitten huomasin niiden olevan aika yleisiä eikä kukaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Läiskiäni en enää osaa edes miettiä, mutta tiedän miltä tuntuu miettiä, mitä muut ajattelevat niistä.

Voinko minä psoriaatikkona tehdä jotain sen eteen, että sairauttaan häpeäville olisi helpompi olla, että hekin uskaltaisivat uida ja käyttää kesällä t-paitaa? Voitko sinä?

Meille samaa sairastavillekin muodostuu usein oma kuplamme, jossa ajattelemme, että oma kokemuksemme on ainoa mahdollinen. Jos minä olen saanut hyvää terveydenhoitoa, miten muka kaikki ei saakaan samaa? Jos minulle ei ole kukaan koskaan kommentoinut psoria ikävään sävyyn, miten muka sellaista voi muillekaan tapahtua? Jos minä kerta uskallan antaa psorin näkyä, miksei muka kaikki uskalla? Oma kupla on normaali asia eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa.

Me olemme sairautemme kanssa kaikki eri lähtökohdista. Toiset ovat sairastuneet kypsemmällä iällä, elämänvaiheessa jossa itsetunto ja -luottamus ovat muodostuneet jo muista asioista. Toiset taas juuri teini-iässä jolloin omakuvaa vasta muodostetaan ja jolloin psorista saattaa tulla erottamaton osa omaa minuutta. Toiset kestävät roisimpaa huumoria, kun taas toisille liian pitkä tuijotuskin tuntuu pahalta – ihan riippuen siitä, miten paljon se kotoa lähteminen on itse kultakin vaatinut.

Ei ole helppoa olla julkisen arvostelun kohteena, sen me varmasti kaikki ymmärrämme. Me voimme helpottaa toistemme taakkaa olemalla empaattisia kuuntelijoita ja tsemppaamalla niitä, joiden matka psorin kanssa on eri vaiheessa kuin omamme.

Olemalla avoimia omasta psoristamme teemme samalla palveluksen muille. Tietoisuuden lisääntyessä ihmiset osaavat suhtautua psoriimme paremmin.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 4.9.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava  postaus

 

Updated: 23-09-2020