Psoria päänahassa

Minun ihopsorini on teinivuosina puhjennut päänahkaan. Hiusrajassani on aina ollut tarkkarajaista, punoittavaa ja kutiavaa psoria. Päänahassa on oireiden ollessa pahimmillaan paksua karstaa, joka rikkoo ihon jopa verille asti. Silloin hiusten harjaaminen ja peseminen sattuu ja tuntuu kuin olisi vanne päässä koko ajan, iho on jotenkin niin kuiva ja kiristynyt. Rauhallisimmillaankin päänahassani on hilseilyä ja hiusrajaa kiertää punaiset läiskät.

Nuorena mietin pitkään, mistä päänahan psori johtuu. Tiesin sen olevan perinnöllistä, perinhän sen itsekin. Vasta aikuisena opin, että ihosoluni jakautuvat normaalia nopeammin ja siksi iho hilseilee. Punoitus taas kertoo tulehdustilasta.

Olen jo vuosia värjännyt hiuksiani säännöllisesti kampaajalla. Se perussuomalainen maantienharmaa oma sävy ei jotenkin säväytä minua. Monesti sitä joku kummastelee, että miten hiuksia voi värjätä, jos päänahassa on psoria. Jos psori on tosi pahana ja päänahan iho rikki, silloin ei tietenkään kannata sinne mitään väriaineita laittaa. Mutta päänahan ollessa ehjä, psorihilseily ei ole este värjäämiselle. Päinvastoin minulla väri kuorii päänahasta psorin ja kampaajakäynti tarkoittaa aina yhtä hoitokertaa vähemmän kotona.

Olen siitä onnekas, että oma kampaajani tuntee psorin läpikotaisin, koska sairastaa sitä itsekin. Kaikki psoriaatikot eivät tietenkään voi löytää itselleen kampaajaa tai parturia, jolla omakin päänahka oireilee. Pääasia on, että löytyy sellainen, joka ymmärtää, että psorissa ei ole mitään iljettävää ja että se ei tartu.

Vaikka päänahan psoriani korostaa aina se tarkkarajainen, punainen oireilu hiusrajassa, ei psori kuitenkaan jää sen rajan sisäpuolelle. Minulla se tuppaa leviämään poskia pitkin kasvoille.

Sitäkin häiritsevämpää on sen oireileminen korvien takusissa. Molemmat korvieni takuset ovat aina auki, siis rikki ja jopa verillä. Korvakäytävät myös hilseilevät ja erittävät vaikkua enemmän kuin laki sallii. Korvan takusten kanssa voin elää, mutta korvakäytävien psori aiheuttaa jatkuvia korvatulehduksia ja jopa unettomuutta. Kutina on joskus niin järkyttävää, että tekisi mieli työntää kaikki maailman vanupuikot korvaan ja raapia korvakäytäviä. Laittaa vähintäänkin edes käsi kyynärpäätä myöten korvaan, ihan uhallakin, kun tiedän, että lääkärit sen kieltää.

Vaikka päänahan psori on pahimmillaan oireillessaan varsin näkyvä osa minua, en uhraa sen näkymiselle enää ajatustakaan. Teininä sen puhkeaminen oli kova paikka ja ymmärrän hyvin, että näkyvä ihosairaus voi koetella itsetuntoa ja omanarvontuntua. Ne tunteet eivät ole minullekaan mitenkään vieraita. Olen kuitenkin päässyt niistä ajan kanssa yli. Toki omakin psorini kerää edelleen katseita ja huomaan monesti keskustelukumppanin tuijottavan hiusrajaani silmieni sijaan. Korvieni epäsiisteyttäkin on kommentoitu minulle ääneen. Nykyään näen sen tilaisuutena jakaa tietoa psorista.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 23.3.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

 

Updated: 08-04-2020