Peruuttaja

“Olen pahoillani, joudun perumaan meidän suunnitelmat.” Lause, joka on monelle kroonisesti sairaalle liian tuttu. Jouduin menneellä viikolla perumaan joka päivä jotakin sovittua, ja loppuviikkoa kohden tunsin itseni jo totaaliseksi petturiksi. Kun sitten vihdoin pääsin ihmisten ilmoille, pelkäsin ihmisten reaktioita. Onneksi turhaan, sillä sain paljon empatiaa osakseni.

Aiemmin elämässäni ei ole aina ollut niin. Minua on syyllistetty, joskus rajustikin, siitä jos olen sairauden vuoksi joutunut perumaan menoja. Minua ei ole aina uskottu. Jotkut ovat lakanneet pyytämästä mukaan, koska ”eihän se tullut viimeksikään”. 

Onneksi nykyään olen ympäröinyt itseäni ihmisillä, jotka ymmärtävät minua ja jotka eivät saa minua tuntemaan oloani entistä huonommaksi, jos kaikki suunniteltu ei aina toteudukaan. Sellainen tuki merkitsee minulle paljon.

Kun kipu pakottaa pysähtymään, siinä on sairaalle rangaistusta kerrakseen. Ei tarvita enää niin kutsuttuja kavereita kertomaan, miten heiltä on nyt suunnilleen koko elämä pilalla, kun toinen sairastui, vaikka oli yhteisiä suunnitelmia. Ehkä se terveempi ei tiedä, miltä tuntuu ollakin niin kipeä, ettei pysty edes normaaleihin arkirutiineihin, saati mihinkään hauskaan.

Olen osakseni saamasta ymmärryksestä huolimatta tullut aremmaksi kalenteroimaan ja suunnittelemaan asioita. Tiedostan turhankin hyvin, että en koskaan voi etukäteen tietää, missä kohtaa päivän jaksaminen loppuu kesken tai milloin oireet pahenevat ja en olekaan kykenevä osallistumaan suunniteltuun toimintaan.

Rakastan edelleen suunnitelmia ja saan pelkästä ideoinnista iloa, joten en välttele sitä kokonaan. Valikoin vain huolellisemmin, keiden kanssa uskallan tehdä suunnitelmia pidemmälle. Valitsen ihmisiä, joiden tiedän ymmärtävän sairauksien päälle tai joiden empatiaa tiedän riittävän minullekin, jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Sellaisia, joille uskallan sanoa, jos olenkin todella väsynyt tai kipuinen. Sellaisia, jotka ovat valmiita muokkaamaan suunnitelmia ja isomman aktiivisuuden sijaan vaikkapa vain istumaan vieressä viltin alla.

 

Blogikirjoitus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 12.12.2019

 <<< edellinen postaus

 >>> seuraava postaus

Updated: 16-12-2019