Mitä teit vapaapäivänä?

Arkivapaan jälkeen ensimmäinen kysymys työpaikan kahvipöydässä on: ”No kuinkas meni vapaat, tuliko tehtyä mitään erityistä?” Yleisin vastaukseni lienee, että siinähän se, ei mitään ihmeellistä. Vapaapäiväni ovat kyllä täynnä puuhaa, mutta ei sellaista, josta kukaan haluaisi kuulla sen tarkemmin.

Varasin heti aamusta lääkärille ajan. Vasen isovarvas oli punainen, kipeä ja märkivä. Psorikynnen vuoksi epäilin heti kynsivallintulehdusta. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen sellainen edes parin kuukauden sisällä.

Lähdin lääkäriin. Sain diagnoosiksi kynsivallintulehduksen ja kouraani pari reseptiä.

Seuraavaksi suuntasin apteekkiin. Vuosi oli vaihtunut ja edellisen vuoden täynnä ollut vuosiomavastuu ei enää auttanut minua. Loppusumma kassalla hieman hirvitti, mutta sellaista psoriaatikon elämä on.

Kotiin päästyäni levitin ensitöikseni päänahkaani ”ihanaa” mönjää pehmittääkseni siellä olevaa karstaa. Annoin mönjän vaikuttaa päässäni koko päivän ennen sen pois pesemistä. Ja kuten joka kerta tätä hoitoa käyttäessäni, tänäänkin ovikello soi hiusteni näyttäessä superrasvaisilta ja ollessa täynnä irronneita psorilastuja. Onneksi oven takana oli tuttu.

Liottelin varvastani pienessä vadissa. Kuulemma pari kertaa päivässä olisi nyt hyvä sitä liottaa. Kengän pitää olla leveä, se ei saa nyt lainkaan painaa varpaaseen. Onneksi minulla on hyvät talvinilkkurit, jotka ovat juurikin tästä syystä varpaiden kohdalta erityisen tilavat. Lisäksi varpaalle pitäisi antaa nyt mahdollisimman paljon ilmakylpyjä. Hrrr, pelkkä ajatuskin paleltaa tällaista villasukkien suurkuluttajaa, jolla on lämpimät sukat jalassa elokuusta kesäkuuhun.

Koko päivän pehmittelyn jälkeen oli aika pestä hiukset. Kolmannen pesun jälkeen alkoi tuntua siltä, että olin saanut kaiken mönjän pois. Sitten irrotin kamman avulla paksuimpia karstoja päänahasta pois. Ihana näky. Kuivattuani hiukset sain loput lastut irrotettua hiuksista koko mitaltaan. Lopputuloksena kiljuvan punainen, arka ja kipeä, mutta puhdas päänahka.

Kylpyhuoneen lattia näytti toimenpiteen jäljiltä siltä, että imurointi tulisi tarpeeseen, joten ei kun pieni iltapuhti imurin varressa vielä.

Vihdoin tämäkin arkivapaa oli ohi. Laskin päätäni varovasti tyynyyn. Päänahka aristi edelleen.

Koko päivän se taas vei. Minulla voi olla vapaata töistä, mutta ei koskaan vapaata psorista. Huomenna joku taas kysyy, miten meni arkivapaa. Siinähän se, psoria hoidellessa. Tai ehkä annan hänen nauttia aamukahvistaan ilman puhetta märkivistä varpaankynsistä ja turvaudun tuttuun ja turvalliseen fraasiin ”siinähän se, ei mitään ihmeellistä”.

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 8.1.2019 

Updated: 08-01-2019