Lisähaastetta liikuntaan

On ilta ja istun sohvalla. Kännykkä muistuttaa tekemään fyssarin määräämät harjoitteet: kyykyt, kylkilankut, ojennuksia, käsivetoja. Olisin muistanut ne ilmankin. Aamusta saakka olen työntänyt asiaa mielessäni eteenpäin. En laiskuuttani tai siksi etten tahtoisi niitä tehdä. Vatsani vain on tänään ollut uskomattoman kipeä. Ärtyvälle suolelle tyypilliseen tapaan se on krampannut ja kipuillut ja olen viettänyt enemmän aikaa vessassa kuin muualla. Hieman lisähaastetta liikuntaan. Juuri sitä, mitä en olisi kaivannut lisää.

Illan tullen huomaan vatsan rauhoittuvan pariksi minuutiksi. Jännittää, mutta päätän, että minähän teen edes jotain tänään. Yksi, kaksi, kolme, neljä... Kymmeniä kyykkyjä myöhemmin totean, että vatsa ei salli tänään enempää. Loppuilta menee tekemättä mitään, vatsan asettamilla ehdoilla. Se turhauttaa minua, mutta hymyilen. Tein sen!

Muutamaa päivää myöhemmin on jälleen ilta ja mielessäni painaa tekemättömät harjoitteet. Välissä olleina päivinä ukkovarpaan kynsi alkoi, taas vaihteeksi, kasvaa sisään. Teen harjoituksista mukaillen ne, jotka voin tehdä ärsyttämättä ukkovarvasta liikaa.

Huomaan harmistuvani ajatuksesta, että ukkovarvas ei juuri nyt mahdu lenkkariin ja että käveleminen oikealla jalalla tekee kipeää. Olin toivonut pääseväni pitkille kävelylenkeille koirieni kanssa.

Ihmettelen itsekin, mistä tämä sisuni kumpuaa. Ei niin kovin kauan aikaa sitten olisin voinut jättää jumpan väliin hyvillä mielin. Ehkä kehoni alkaa kaivata tätä. Ehkä huomaan tulevani koko ajan paremmaksi. Joku se on, mikä minua tähän koukuttaa. Liikkumisen ilosta en ihan vielä kuitenkaan puhuisi, mutta jossakin alueella jo liikutaan.

Haavemaailmassani tämä kaikki olisi minulle itsestäänselvää ja helppoa. Nivel-, iho- ja kynsioireet kuitenkin pitävät huolen siitä, että monikaan normaali asia ei ole itsestäänselvyys. Ne ovat kuitenkin usein mahdollisia.

Olen iloinen, että sain taipaleelleni avuksi fyssarin, joka muokkaa harjoitteet minua varten. Minun ei tarvitse tulla vastaanotolta kotiin toteamaan, että “kiva liike, mutta jäykistynyt selkärankani ei taivu tuohon” tai “pysyvästi vaurioitunut polveni ei salli tätä”. Ainoa tunne on, että “pystyn tähän”. Se on jotain mitä en ensimmäiseen 32 vuoteen elämässäni saanut kokea.

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Hyväksytty 28.8.2019

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 18-09-2019