Koiramamman unettomat yöt

Nuoremmalla chihuahuallani todettiin molemmissa polvissa patellaluksaatio, eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Oikea polvi hoidettiin leikkauksella kuntoon syyskuussa ja vasemman polven vuoro oli nyt.

Leikkaus sujui hienosti, vaikka Max viimeiseen saakka vastustikin nukutusainetta. Hoitajan tullessa noutamaan Maxia sylistäni, se vielä uljaasti yritti murista vastaan, tuloksetta.

Leikkauksen jälkeen vietimme yhdessä neljä unetonta yötä. Max ynisi päivät ja yöt taukoamatta johtuen kipulaastarin aiheuttamasta sekavuudesta. Eihän koiramamma voi siinä silmiään ummistaa, kun pikkuinen itkee säälittävästi ja hiljenee hetkeksi vain ollessaan korva sydäntäni vasten.

Oman työn lomassa koiran toipumisesta huolehtiminen ja valvotut yöt vaativat veronsa. Jaksaminen oli muutaman päivän ajan koetuksella. Jopa vanhempi chihuni näytti aamuisin totaalisen väsyneeltä, kun sekin huolissaan valvoi pienemmän uikuttaessa.

Huoli koiran diagnoosista, leikkauksesta ja toipumisesta näkyi myös ihollani. Psori on siitä metka, että stressi ei jää siltä huomaamatta. Läiskät lisääntyivät heti.

Maxin toipuminen jatkuu vielä seuraavat kuusi viikkoa. Ensimmäiset pari viikkoa Max pitää kauluria muulloin paitsi sylissä ollessaan. Sitten tikkien poiston jälkeen se saadaan unohtaa laatikonpohjalle.

Max on normaalisti melkoinen vipeltäjä, kova juoksemaan, pomppimaan ja driftaamaan lelujen perässä. Minulla on vielä hauskat ajat edessä hillitessäni tätä energiapommia, jotta polvi saa toipua rauhassa.

Kuuden viikon päätteeksi röntgenissä varmistetaan polven luutuminen ja voidaan palata normaaliin arkeen, ainakin toivottavasti. Sitä odotellessa otamme yhdessä hissukseen. Ainakin toivottavasti.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 2.12.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

 

Updated: 07-12-2020