Kaukokaipuuta maskin takaa

Mistä sinä haaveilet juuri nyt? Minä toivon, että olisin aurinkotuolissa meren rannalla. Olisin juuri käynyt pulahtamassa mereen ja välipalanani olisi tuoreita hedelmiä. Aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta ja voisin maistaa meren suolaisuuden huuliltani.

Poikkeusaika aiheutti sen, että vuonna 2020 ei tarvinnut kertaakaan poistua Suomesta. Kaikille psoriaatikoille aurinko ei auta oireisiin, mutta minä kuulun niihin, joiden iho-oireet helpottavat Välimeren ilmastossa. Suolainen merivesi tekee hyvää varsinkin päänahan psorilleni. Ilmasto siellä tuntuu sopivan myös nivelilleni hyvin ja kivut ovat aina vähäisemmät. Toki lomalla ollessa stressitasotkin ovat normaalia alhaisemmat, mikä osaltaan auttaa oireisiin.

Aurinkotuoli rannalla saa kuitenkin jäädä vain haaveeksi. Se on vaihtunut kävelylenkkeihin räntäsateessa. Ei ihan Riviera, mutta sillä nyt mennään. Tällä sateisella, kylmällä säällä on psoriini juuri päinvastainen vaikutus kuin Välimerellä: iho kuivuu ja meren aaltojen sijaan säryt pitkin kroppaa aaltoilevat.

Huomaan eristäytymisen vaikuttavan mielialaankin. Olen normaalisti reissannut niin työn puolesta kuin kuntoutusmielessä. Reissujen aikainen virkistävä palautuminen on vaihtunut siihen, että yrittää muistaa nousta pari kertaa työpäivän aikana keittämään teetä tai tauolla kävellä talon ympäri. Koirani ovat tottuneet reissaamaan mukanani ja ovat täpinää täynnä, kun kuulevat käskyn ”koppaan mukaan”. Viime kuukausina ainoa määränpää on kuitenkin ollut eläinlääkäri ja minusta tuntuu kuin vanhempi (ja viisaampi) koirani suhtautuisi nykyään epäilevästi koko käskyyn. Se arvaa, että tästä ei enää seuraa mitään hyvää.

Perussairauksieni vuoksi olen tehnyt parhaani noudattaakseni kaikkia suosituksia: vältellyt kontakteja, pitänyt turvavälejä, käyttänyt maskia ihmisten ilmoilla, pessyt ahkerasti käsiä.

Sitten yhtenä päivänä huomasin, että maskin käyttö ei ollutkaan ihan niin itsestään selvää. Korvien takusten psori oli pahentunut ja iho oli rikki. Onneksi sain vertaisihmisiltä hyviä vinkkejä. On esimerkiksi olemassa maskeja, jotka sidotaan pään ja niskan taa. Tai voi tehdä itselleen Peppi Pitkätossu-letit ja laittaa maskin näiden lettien ”taakse” korvien sijaan. Joku lisäosakin oli olemassa, jolla maskin narut saa kiinnittymään toisiinsa pään takana ja näin ne eivät hankaa korvan takusia. Tähän mennessä olen selvinnyt hyvin vaihtamalla tarvittaessa kampausta. En onneksi tarvitse maskia työssäni, jonka pystyn hoitamaan joko kotoa tai lähes tyhjältä toimistolta, joten riittää, että pidän maskia vain hetken kerrallaan hoitaessani pakollisia asioita.

Vaikka vuosi 2020 on kaikkine rajoituksineen ollut erikoinen ja raskaskin, en halua valittaa. Selviän ilman auringon helpotustakin. Salaa haaveilen, että vielä joskus pääsen johonkin, missä ei sada räntää ja missä tuuli ei vihmo kasvoihin.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 15.12.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

 

Updated: 21-12-2020