Jaksamisen rajat

Maailman pitäisi jostain syystä valmistua ennen vuodenvaihdetta. Töissä kaikkien asioiden deadline on "ennen kuin vuosi vaihtuu". Välillä tuntuu, että näin on riippumatta siitä, onko tehtävällä asialla mitään linkkiä vuoden vaihtumiseen. Tammikuun puoliväli saattaisi olla ihan riittävä, tai jopa seuraava vuodenvaihde. Kiireen tuntu on läsnä koko ajan. Samaan aikaan kaikkien virta alkaa olla jo miinuksen puolella. Tärkeintä on silti suorittaa kauheasti, jotta voi sitten jäädä lomalle täysin ylikierroksilla.

Minulla on taipumusta suorittaa ympäri vuoden. Unohdan helposti itseni. Menen herkästi mielentilaan, jossa pitää aina jaksaa, pitää auttaa muita, pitää pystyä ja pitää vielä vähän venyä. Venyn yli rajojeni, kunnes poksahdan.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, olen armoton itseäni kohtaan. Opettelen armollisuutta joka päivä, mutta usein tuntuu, että lähden opettelussa nollasta. Onneksi se ei oikeasti mene niin, opintiellä on välillä vain kuoppaisempia päiviä.

Kiirehdittyäni taas maailmaa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta ja sairastuttuani heti loman alettua, kuten tunnollisen suorittajan tapoihin kuuluu, olen miettinyt, että kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, että ajaa itsensä tähän pisteeseen yhä uudelleen. Se ei kuitenkaan ole älyllistä heikkoutta. Kokemuksemme muokkaavat meitä, ja toiset meistä ovat herkempiä menemään stressin pyörteeseen aina yhä uudelleen.

Psoriaatikkona minulla olisi ehkä kaikista paras motivaattori opetella stressaamisesta pois. Stressi tulee minulle aina kalliiksi. Läiskät lisääntyvät, paksuuntuvat, psori-iho halkeilee. Nivelet jäykistyvät ja kipeytyvät. Jänteet tulehtuvat. Onneksi olen opintielläni tullut jo pitkän matkan ja oppinut paljon armollisuudesta itseään kohtaan. Pestyt pyykit saattavat odottaa laskostusta kaappiin parikin päivää minun priorisoidessa lepoa tarpeen mukaan.

Olen tässä lomalla sairastaessani tehnyt läjäpäin hyviä päätöksiä. Vähemmän kiirettä, vähemmän suorittamista, enemmän lepoa, enemmän jarruttamista, enemmän ei:n sanomista, enemmän aikaa hyvinvoinnille ja iloa tuoville asioille.

Rajojensa tunnistaminen ja tarvittavien toimenpiteiden tunnistaminen on toivon mukaan hyvä alku sille, että seuraava loma ei alkaisi sairastelulla. Aika näyttää onnistuinko pitämään päätöksistäni kiinni. Uskon, että osa ainakin onnistuu, sillä olen merkinnyt ne kalenteriin, kuten jokainen tunnollinen suorittaja tekisi.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 16.1.2020

<<< edellinen postaus

>>> seuraava postaus

Updated: 28-01-2020