Ikävä kesää

Ikävöin kesää. Tämä kylmä ja kostea vuodenaika on oireilleni aina vaikeinta aikaa. Psori ihollani riehaantuu, nivelet kipeytyvät. Oireita ilmestyy sinnekin missä niitä ei vielä hetki sitten ollut.

En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina kun vettä sataa taivaalta, päänahkani ja korvakäytäväni oireilevat heti pahemmin. Karsta muuttuu entistä paksummaksi. Sitä on enemmän ja se ei reagoi hoitoihin yhtä hyvin kuin normaalisti.

Nivelpsorilleni taas kostea ja viimainen keli on aina pahin. Kovalla pakkasellakin voin paremmin kuin loskaisella, tuulisella kelillä. Tuntuu, että kosteus oikein pesiytyy selkääni, polviini ja leukaani ja viima tuntuu puskevan läpi lämpimimmänkin vaatteen. Tällaisella kelillä mieleni ei tekisi mieli poistua paksun peiton alta lainkaan.

On tässä kaipuussani jotakin henkistäkin. Iho- ja niveloireita tuskin helpottaa se, että ulkona on pimeää, kun aamulla tulee ja pimeää, kun tulee töistä kotiin. Valon pilkahduksia ei juurikaan näe. Harmaina päivinä päivän valoakaan on vaikea kutsua edes valoksi. Mieltä piristäisi, jos maahan satanut lumi ja aurinko taivaalla valaisisivat päivää.

Palaan muistoissani viime kesään. Silloin oli lämmintä Suomessakin, mutta muistelen erityisesti Kreetalla vietettyä viikkoa. Siellä sain hengähtää kivuista ja ihokin voi siellä paremmin. Myös meri, maisemat ja kreikkalainen ruoka hellivät. Välillä mietin syntyneeni väärälle puolelle maapalloa. Onneksi muistot lämmittävät mieltä sateen keskelläkin.

Toivon lämmintä ensi kesää. Se antaisi minulle hetken hengähtää kovista kivuista.

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 14.12.2018

Updated: 14-12-2018