Hyvien päätösten tilinpäätös

Vuosi sitten tein läjäpäin hyviä päätöksiä, josta kirjoitin blogiinkin: vähemmän kiirettä, vähemmän suorittamista, enemmän lepoa, enemmän jarruttamista, enemmän ei:n sanomista, enemmän aikaa hyvinvoinnille ja iloa tuoville asioille.

Keväällä en vielä osannut elää päätösteni mukaan. Minusta tuntuu, että kesäkuusta elokuuhun nämä toteutuivat hienosti. Sitten alkoi töissä taas syksy ja vuoden kiireisimmät viikot. Hyvät hyvinvointiin liittyvät rutiinit joustivat kiireen edessä. Ei kuitenkaan ihan niin pahasti kuin joskus aiemmin.

Vielä viime vuonna olisi käynyt niin, että oma hyvinvointi olisi pyyhitty kalenterista kokonaan pois, jos kukaan muu olisi tarvinnut minua. Tänä vuonna hyvinvointia koskevat merkinnät korkeintaan himmenivät hetkeksi, mutta heti viikon periksi antamisen jälkeen laitoin ne entistä vahvemmalla tussilla jo seuraavalle viikolle aikatauluuni. Töiden osalta tämä tarkoitti konkreettisesti sitä, että joustan kyllä tarvittaessa aidosti kiireisten ja merkityksellisten asioiden eteen, mutta otan vastaavan vapaan jo heti samalla tai seuraavalla viikolla. Jos joudun jonain päivänä jättämään väliin vaikkapa suunnitellun liikunnan, minulla on hetimmiten kalenterissani vapaa hetki sen tekemiseen toisena päivänä.

Olen alkanut siis oppia jotain. Vaikka asioita sisäistää, se ei tee niiden noudattamisesta helppoa. Viimeisen viikon ajan unirytmini on ollut aivan sekaisin, vaikka se jo kuukausia oli mallillaan. Onneksi tiedän, mitä tehdä: menen aikaisemmin nukkumaan, jätän hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa laitteiden käytön vähemmälle ja aamulla tartun aamupalaan mieluummin kuin kännykkään. Viime yönä siinä taas jo onnistuinkin.

Suurin viimeaikainen oivallukseni on ollut se, että innostavat ja iloiset asiat kuormittavat myös jaksamista. Kroonisesti sairaan voimavarat ovat aina lähtökohtaisesti ihan yhtä vähäiset ja pitkään luulin, että iloisista asioista saisi pelkästään virtaa, mutta kylmä tosiasia on se, että keho ei erottele positiivista ja negatiivista stressiä toisistaan. Molemmat ovat kuormitusta, ja siksi molempien jälkeen tarvitaan palautumista.

Viimeiset pari viikkoa joustin sekä töihin että vapaa-aikaan liittyvien kivojen, innostavien ja ihanienkin asioiden vuoksi. Nyt tunnistan ja tunnustan jälleen rajani ja tiedän, että on tullut aika hidastaa. Nyt on aika ottaa kiinni se, mitä hyvinvointiini liittyen jätin tekemättä: palauttaa uni sille kuuluvalle paikalleen, muistaa säännöllinen ruokailu (terveellisyydestä en onneksi alkanut tinkiä kiireen keskelläkään) ja jättää aikaa myös liikunnalle. Teen tämän, jotta toimisin omien päätösteni mukaan ja antaisin itselleni luvan olla oman elämäni prioriteetti.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 22.10.2020

<<< edellinen postaus 

Updated: 09-11-2020