Ei sais, mutta kun on pakko

Se, joka keksi, että korvakäytävää ei saa kaivaa millään omaa kyynärpäätään pienemmällä, ei takuulla kärsinyt korvakäytävän psorista.

Yksi psorin ominaisuuksista on kutina. Ei mikään pieni, siedettävä kutittelu silloin tällöin, vaan sellainen, joka meinaa välillä ajaa hulluksi. Kun se kutina sitten osuu korvakäytävään, niin saa omata mielettömän tahdonvoiman, ettei tulisi korvaan jotain pikkusormea tai vanupuikkoa työntäneeksi.

Hereillä ollessa pystyn kiusausta välttämään, mutta aina välillä herään siihen, että sormeni on korvassa, koko sänky tärisee koittaessani korvaa jotenkin sormella raapia ja kutina on mieletön. Muunkin psori-ihon kutina häiritsee unta aina välillä. Jos joku seuraavana päivänä kysyy, miksi haukottelen niin paljon, niin harvoin kehtaan kuitenkaan sanoa syyksi, että ”juu, viime yönä kutitti sen verran”.

Onneksi on olemassa liuoksia ja öljyjä, joilla oireilua saa pidettyä pääosin kurissa. Ihon kuivuus on yleinen aiheuttaja kutinalle ja toki kuivuutta hoitamalla tulee samalla hoitaneeksi kutinaa. Minulla on kutinaa vähentänyt merkittävästi myös tomaatin ja paprikan välttely.

Käyn noin kerran vuodessa korvahuuhtelussa. Joskus vain tulee se tunne, että en kuule enää mitään. Olen joskus mennyt lääkäriinkin valittamaan, että minulla on varmaan kuulonalenema ja paljastui, että korvakäytäväni vaan olivat niin täynnä psoria, että se vaikutti kuuloonkin heikentävästi. En siis tahallani ole jättänyt ikäviä pikkuhommia tekemättä, en vain välttämättä ole kuullut, kun niitä on pyydetty tekemään, heh.

Korvien takusten psori on pysynyt viime aikoina hyvin kurissa. Olen huomannut, että minulle sopivat vain teräksiset korvakorut. Muut materiaalit saavat psorin leviämään ja pahenemaan. Onneksi löysin tosi kivoja karkin näköisiä koruja, joiden tausta on terästä.

Aiemmin heräsin öisin siihen, että koirani raapi atooppista ihoaan. Ymmärsin tuskan paremmin kuin hyvin ja vein pikkuisen mahdollisimman nopeasti lääkäriin. Useampien tutkimusten ja käyntien jälkeen kutinan syy selvisi ja siihen löytyi myös hoito. Nyt käydään kerran kuussa ottamassa piikki, joka ei paranna tuota atopiaa, mutta vie kaiken kutinan tunteen pois. Pieni rakas saa nukuttua yönsä rauhassa ja ainoa, jonka kutina herättää ketään öisin, on enää minä itse. Milloinkohan meille ihmisillekin keksitään jotain, millä saa kutinan tunteen pois, vaikkei syytä saisikaan aina poistettua?

 

 

Tarkistettu 31.5.2018

Updated: 06-06-2018