Vuoden se kestää

Edellisessä blogauksessa kirjoittelin siitä, miten minulta usein kysytään rannetuesta, että mitä mun kädelle on sattunut. Eilen lounasravintolan jonossa kollega kysyi samaa. Vastasin totuttuun tapaan, että se on reumarannetuki ja hän kommentoi myötätuntoisesti: ”Voi miten ikävää!” Olisi tehnyt melkeinpä mieli halata häntä, ellei olisi ollut lautanen siinä kädessäni. Empatia tuntui niin hyvältä, että sydämessä asti läikähti lämpöisesti!

Tänään shoppailin netissä. Jokanaisen ilon ja onnen hetki etsiä ja löytää jotain uutta kivaa. Tosin ihan samaan hurmokseen en päässyt etsiessäni reumarannetukia myyviä verkkokauppoja. Hakutuloksia skrollaillessani huudahdin kuitenkin ilosta ääneen, kun huomasin, että aiempi blogaukseni rannetuista löytyi hakutuloksista jo viidentenä. Aika jännä ja kiva tunne törmätä omiin teksteihinsä ihan muissa yhteyksissä.

Edellisen rannetuen ostin aikalailla tasan vuosi sitten. Eipä nuo tunnu jokapäiväisessä käytössä sen kauempaa kestävän. Tikkaukset ovat useammasta kohtaa repeilleet, venyvät osuudet venyneet piloille. Ainoastaan enää tukilasta on entisellään ja toimii. Ammatinkin voi tuesta päätellä. Kämmenen puolelta näkee, että tietokoneella on istuttu ahkerasti, sen verran kulumaa siellä on. 

Tänään kuitenkin pistin pari uutta tukea tilaukseen. Molemmissa on tukilasta, toisessa lisäksi peukalotuki ja ne on tarkoitettu jännetupentulehduksista, nivelrikosta ja/tai reumasta kärsiville. Kaikkia noita löytyy, joten toivon kovasti, että nämä uudet kaverit auttaisivat taas selviämään arjesta. Hintaa yhdellä tuella on aina muutama kymppi. Joskus niitä saa (reuma)lääkärin lähetteellä myös lainaan apuvälinelainaamosta. Varsinkin vastasairastuneiden kannattaa kysyä tuosta mahdollisuudesta, jos ei ole mahdollisuutta tai halua ostaa tukea omaksi. Siellä on muitakin apuvälineitä arjen helpotukseksi.

Vertaistukiryhmässä juttelimme rannetuista, että olisi aika huippua, jos niitä saisi mustan ja beigen ja jokseenkin urheilullisen lookin sijaan myös sellaisina, joita olisi koristeltu blingblingillä tai pitsillä. ”Jos et voi piilottaa sitä, korosta sitä” –tyyppisesti. Silloin se olisi kaunis asuste, melkeinpä koru, joka todellakin saisi näkyä. Sellaisia markkinoille odotellessa…

Sitä ennen toivon, että tilaamani uudet tuet olisivat hyvät käteen. Sellaisiakin rannetukia on vuosien varrelle mahtunut, jotka ovat kädessä kaikkea muuta kuin miellyttäviä. Jo parin tunnin jälkeen ranne on ollut syvillä painaumilla.

Tulisipa jo se saapumisilmoitus!

 

 

Tarkistettu 9.3.2018

Updated: 09-03-2018