Voihan räkä!

Elämäni on viime aikoina ollut yhtä flunssaa. Niistäminen ja yskiminen alkaisi hetkeksi jo riittää.

Autoimmuunisairauksien kanssa usein perusflunssat tulevat voimakkaampina ja laskeneen vastustuskyvyn vuoksi myös riski jälkitaudeille on olemassa. Sairastin loppuvuodesta poskiontelontulehduksen. Jälkitautina siitä minulle iski keuhkokuume. Voimakas yskä kesti lähes kolme kuukautta. Sain myös yskään käyttööni inhalaattorin. Lääkäri epäili, että yskän taustalla voi myös olla astmaa. Sen suhteen tutkimukset ovat tällä hetkellä kesken.

Pitkä yskä loppui vihdoin pariksi viikoksi, kunnes uusi flunssa-aalto otti minut kouriinsa. Tällä kertaa oireet eivät menneet vakaviksi, kuumettakin oli vain pari päivää. Nuha ja yskä ovat kestäneet nyt yli viikon. Saa nähdä kuinka kauan saan niiskuttaa tällä kertaa. 

Flunssa itsessään, varsinkin pitkittyessään, väsyttää ja vie voimia. Saati sitten, kun pohjalla on muutama perussairaus, jotka tekevät saman. Olo on kuin väsyneellä rätillä, josta ei edes puristamalla irtoa enää enempää. Psori-ihon hoitamiseen ei ole oikein jäänyt energiaa, siksi iho oireilee nyt joiltain osin tavallista pahemmin.

Oloa ei helpota se, että reumalääkitys on flunssan ajan aina tauolla. Toipuminen pitkittyisi muuten. Olo on kaiken aikaa entistä kipeämpi ja jäykempi. Innolla odotan sitä hetkeä, kun flunssa hellittää ja voin taas jatkaa lääkityksen käyttöä. Ehkä elämä sitten jälleen alkaa hymyillä.

 

Tarkistettu 16.2.2016

Updated: 19-02-2016