Virtaa Välimereltä

Kesä ja kesäloma ovat täällä taas. Suomen kesään ei voinut tälläkään kertaa täysin luottaa säiden suhteen, joten onneksi aloitin kesälomani viikon matkalla Kreikkaan, Rodoksen saarelle.

Ennen matkaa psori oli taas vilkkaasti ilmoitellut itsestään. Ihottumaa löytyi päänahasta, korvakäytävistä, kaulalta, käsivarsista jne. Korvat varsinkin olivat tosi rasittavassa kunnossa. Korvantaukset halkeilivat ja korvakäytävät olivat niin täynnä psoria, että alkoi jo tuntua kuuloni alenevan. Toivoin meriveden ja Välimeren ilmaston auttavan edes vähän näihin vaivoihin.

Lähdin kohti lentokenttää kipulääkkeiden voimalla, rannetuki oikeassa kädessäni - normipäivä siis. Lennon laskeuduttua riisuin rannetuen enkä sitä tarvinnut koko matkan aikana enkä muutamaan päivään vielä matkan jälkeenkään. Koneesta laskeuduttuani ja sulloessani rannetukea käsilaukkuuni olin lähes liikuttunut. Olin taas siellä, missä lämpö hellii nivelpsoria ja psoria ja saisin hengähtää.


Olen ollut kolmen edellisenkin kesän aikana Välimerellä, keskittyen aina fyysisen olotilani parantumiseen. Psoriläiskät häipyvät hiljakseen iholta, korvien oireilu helpottaa, päänahka on paremmassa kunnossa, rannetukea ei tarvitse. Ei rasvatuubien ja pilleripurkkien armeijaa mukana. Tälläkin kertaa olin kaikesta tästä onnellinen. Mutta opin ymmärtämään myös, miten tärkeää henkinen hyvinvointi on. Eikä se ole pelkkää taukoa fyysisten oireiden hoitamisesta tai kivuista. Se on myös sitä, että antaa mielelleen aikaa levätä. Nähdä ja kokea uusia kivoja asioita. Saada muuta mietittävää kuin psori ja kipu.

Olen käynyt Rodoksella kerran ennenkin, mutta silti näin paljon uutta saaresta tällä reissulla. Kamiroksen kaupungin rauniot, Lindoksen kaupunki, Tsampikan ranta. Ei yksikään näistä kohteista paranna psoriani, mutta retket virkistivät minua. Tämä on jotain, mitä voin jatkaa Suomessakin. Nähdä ja kokea uusia, kauniita paikkoja luonnosta ja keskittyä nauttimaan näkemästäni. Parhaimmillaan voin kelistä huolimatta unohtaa oireeni hetkeksi ja antaa aivojeni hypätä pois hoitojen ja kipujen oravanpyörästä. Antaa itselleni luvan levätä, hengähtää vähän. Ummistaa silmät ja painaa näkemäni mieleeni, jotta minulla on jotain ihanaa, mitä muistella ja mihin paeta silloin, kun olen kipujen vankina.


Nyt tätä kirjoittaessani jouduin kaivamaan rannetuen esiin ensimmäistä kertaa. Paluu arkeen on alkanut. Mutta vain hiljakseen; kesää, lomaa ja nähtävää on vielä jäljellä!

Blogini pitää kesälomaa heinäkuun ajan. Toivotan ihanaa kesää sinulle lukijani! Palataan näissä merkeissä jälleen elokuussa. Siihen saakka, muistakaa pitää huolta, ei vain psoristanne, vaan ennen kaikkea jaksamisestanne!

 

 

Tarkistettu 30.6.2017

Updated: 30-06-2017