Vesipeto vauhdissa

Minun on aivan pakko hehkuttaa: Olen useamman viikon ajan käynyt pari kertaa viikossa vesijumpassa ja vesijuoksemassa. Ennen ensimmäistä kertaa mietin pelokkaana, että pystynkö oikeasti jumppaamaan tai vesijuoksemaan. Mutta yllätyin positiivisesti, kun huomasin, että minä todella pystyn siihen! Siinä kohtaa takana oli lähes vuoden liikuntakielto, joten voitte vain kuvitella, miten iloinen olin.

 

Jokaisen uimahallikäynnin yhteydessä käytän osan ajasta myös kellumiseen. Se on ihanan rentouttavaa ja se myös tuntuu tosi kivalta, sillä kelluessa kipu on hetken aikaa poissa. Useamman kerran on käynyt niin, että auringonsäteet osuvat kasvoihin uimahallin ikkunasta samalla kun kellun. Se on valehtelematta päivän paras hetki.

Olen kiitollinen ystävälleni, joka lähti yhdessä kanssani ”projektiin” mukaan. Käymme viikoittain yhdessä uimahallissa. Huonompanakin päivänä tulee lähdettyä, kun tietää, että siellä hän minua odottaa. Hän on myös neuvonut ja opastanut minua jumppaliikkeissä. Häntä ei haittaa, jos en kykene johonkin. Sitten tehdään sitä mihin pystytään. Pidän tosi tärkeänä sitä, että sain liikkumiseen tueksi kaverin ja vielä henkistä tsemppausta lisäksi.

Myös toinen ystäväni on lähtenyt kanssani uimahalliin. Vesijuoksun lomassa on kiva päivittää kuulumisia ja lopuksi rentoutua hetki saunan lauteilla.

On ihana tunne pystyä liikkumaan ja tekemään vedessä sellaisia liikkeitä, joihin en veden pinnalla kykene. Tuntuu kuin vedenalainen minä olisi ihan eri ihminen. Se Jenna, joka pystyy siihen, mihin muutkin.

Tarkistettu 12.10.2015.

Updated: 30-11-2015