Valmiina talveen

Tänä viikonloppuna valmistelin autoa tulevan talven varalle. Kesärenkaat vaihtuivat talvirenkaisiin. Riittävän ajoissa, sillä seuraavana aamuna renkaiden vaihtamisesta satoi ensilumi. Ei se tosin satanut jäädäkseen, mutta jotain valkoista haituvaa maassa kuitenkin näkyi.

Huomasin samalla tapaa valmistelleeni itseäni talven varalle. Talven viimat ja loskat koettelevat reumaista ruumistani aina olan takaa. Hankin hyvissä ajoin paksun toppatakin talveksi isolla karvakauluksella. Moni on kommentoinut sen olevan niin lämpimän näköinen, että taidan varautua kunnon paukkupakkasiin. Oikeastaan edes en, tiedän vain, miten pienempikin kylmyys tuntuu nivelissä ja ytimissä asti.

Ja mikä tärkeintä, aloitin villasukkakauden jo ajat sitten. Oikeastaan heti helteiden päätyttyä. Tai no, ”helteiden”. Ei meitä montaa päivää Suomessa sellaisilla hellitty. Heti kesäloman perään kaivoin myös fleecepeitot kaapista ja iltaisin istun tai lepään sohvalla muhkean, pehmeän ja ennen kaikkea lämpimän peiton alla, pari lämmityspulloa (eli koiraa) kainalossani. Minusta parasta mitä reumaatikolla voi olla, on koira lämmikkeenä. Siitä, kun on myös seuraa kaikkina niinä päivinä, kun kivat menot peruuntuvat kipujen ja kolotusten vuoksi.

Näin palelevana ihmisenä en olisi voinut saada tänä syksynä parempaa lahjaa kuin villasukat. Pinkit sellaiset tietenkin.

Talvi, olen valmis.

 

 

Tarkistettu 6.11.2017

Updated: 06-11-2017