Vahva laiskanakin

Sitä tietää olevansa kroonisesti sairas, kun unelmoi siitä, että saisi kotityöt tehtyä. Aiemmin en saanut unta, jos asunto ei ollut tip top. Tunsin itseni epäonnistuneeksi, jos en ollut siivonnut kokonaiseen viikkoon. Nyt siivouksen rytmin määrittelee voimat, ei pakko.

 Vapaapäivinä saatan havahtua alkuillasta siihen, että kello on jo noin paljon, enkä ole tehnyt koko päivänä mitään. Aiemmin olisin heti stressaantunut asiasta. Nyt kohautan olkapäitäni ja jatkan päivääni pyjamassa, jos siltä tuntuu.

 Silloin tällöin jostakin tulee äkillinen energiapuuska. Tuntuu, että olisi voimia ihan kaikkeen. Silloin tekee kaiken, mikä on jäänyt edellisinä päivinä tekemättä. Kunnes energia loppuu yhtä äkisti kuin tulikin. Seuraavat päivät menevät petin pohjalla, koska tuli tehtyä aivan liikaa. Vuosienkaan jälkeen ei ollut vieläkään oppinut suhteuttamaan tekemisiään voimavaroihinsa. Sängyn pohjalla miettii miten tyhmä sitä taas olikaan. Toisaalta on iloinen siitä, että kerrankin sai tehdyksi jotakin.

 Joskus tuntuu siltä, että haluaisi luovuttaa. Ei jaksaisi mitään, ei varsinkaan yhtäkään uutta oiretta tai asiaa. Mutta se ei ole vaihtoehto. Ei voi vain yhtenä päivänä herätä ja päättää, ettei ole enää sairas. Kunpa se olisikin niin helppoa! Mutta ei se toimi niin.

 On pakko jatkaa taistelua. Jokainen päivä on taistelua. Mutta jokainen päivä myös tekee vahvemmaksi. Huomaamatta, usein sitä itsekään tajuamatta. Sitä tuntee olevansa koko maailman heikoin ihminen, voimattomin ja surkein, vaikka todellisuudessa on yksi vahvimmista. Moni ei pystyisi käymään läpi edes osaa siitä, mitä vakavasti sairas kohtaa päivittäin. Ja moni myös myöntää sen ääneen. “Minä en pystyisi piikittämään itseäni.” “Minä en jaksaisi jatkuvaa kipua.” “Minä en kykenisi kaikkiin noihin testeihin ja kokeisiin.” “Minusta olisi kamalaa, jos en voisi suunnitella seuraavaa päivää.” “Minusta ei olisi tuohon.”  

 Tiedä: sinä olet vahva. Vahvempi kuin aiemmin. Vahvempi kuin kuvitteletkaan. Sinä et ole antanut periksi. Sinä jatkat taistelemista päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Jatkat, vaikka tilanne menisi huonommaksi. Se on saavutus. Se on jotakin sellaista, josta voit olla ylpeä. Ehkä koti jäi siivoamatta tai jokin asia tehtävälistalta tekemättä. Muut ehkä pitävät sinua sen vuoksi laiskana, ymmärtämättömimmät sanovat sen ääneen. Muilla ei ole mitään oikeutta soimata tekemättömistä asioista, ja ennen kaikkea itsellä ei ole mitään syytä tehdä niin. Se ei ole laiskuutta - kaukana siitä. Sinä heräsit seuraavaan päivään kestettyäsi sellaista kipua ja tuskaa, jonka edessä moni lannistuisi. Vahvuuden mittari ei ole se, kuinka paljon saa tehdyksi, vaan se, ettei anna periksi.

 

Tarkistettu 10.3.2016

Updated: 14-03-2016