Turha syyllisyys

Odotin magneettikuvauksen tuloksia kuin kuuta nousevaa. Puhelu tuli kesken työpäivän. Reumalääkäri soitti ja kertoi miten asiat ovat. Ja silloin todellisuus iski tajuntaani. Nyt se oli täysin varmaa. Nivelpsori on levinnyt myös selkääni ja tehnyt siellä tuhojaan. Tämän kuultuani ei kun pirtsakkana ja tehokkaana takaisin työpisteelle. Kyyneliä nieleskellen.

Yritin kovasti olla urhea. Peitellä sitä, että minuun sattuu. Ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti. Kesti aikansa tajuta, ettei kyyneliä tarvitse pidätellä. Minulla on oikeus itkeä. Saan olla tilanteeni vuoksi vihainen. Saan olla jopa sisäisesti raivoissani. Kaikki tunteet ovat luvallisia. Jokainen kokee tilanteensa omalla tavallaan. Minulla on oikeus tuntea näin. Vasta rauhoituttuani aloin sopeutua asiaan.

En ollut koskaan edes ajatellut selkääni, ennen kuin kipu muistutti minulle sen olemassaolosta. Kipu hallitsi ajatuksiani. Yhtäkkiä minulla oli rajoituksia. Ei saa kantaa, ei saa nostaa, ei saa harrastaa liikuntaa. En siis selviä enää edes pyykkien pesusta ja kauppakassien kantamisesta yksin. Tarvitsen shoppailureissuille mukaan kantajan. Minusta tuli näissäkin asioissa muista riippuvainen. Eikä kipu näy päällepäin. Ei kukaan minua katsomalla tiedä tästä.

Kroonisten sairauksien kanssa taistelevat kantavat usein turhaa syyllisyyttä. Kaikki syyllisyys autoimmuunisairauksissa on turhaa. En minä ole itse valinnut sairastua tähän. Ei minun tarvitse vain jaksaa. Minulla on lupa romahtaa välillä. Haluaisin kyllä olla sitkeä ja jaksaa ja pystyä tekemään ihan kaiken itse. Mutta sairaassa kehossa on rajoituksensa.

Tulosten saamisesta on nyt kulunut muutama viikko. Tunnekuohu on rauhoittunut. Olen jo oppinut elämään asian kanssa. En enää edes muista kunnolla aikaa ennen tätä uusinta tietoa. Miten äkkiä asioista tuleekaan todellisuutta, kun antaa itselleen luvan hyväksyä ne.

Tämäkin on nyt osa minua. Se ei määrittele minua, mutta se on rajoitus, joka minun pitää tästä eteenpäin huomioida. Minä sopeudun, koska minulla ei ole vaihtoehtoja. Minä selviän, omalla ajallani ja vähitellen.

Tarkistettu 1.12.2014

Updated: 20-03-2015