Tärkeysjärjestys

Jokaisella on joskus huono päivä. Hiljattain minullakin oli sellainen. Ensin sain tietää, että en saanut hakemaani työtehtävää ja olin mieli maassa asian vuoksi. Lähdin suoraan töistä sairaalaan selän magneettikuvaukseen. Päästyäni perille menin ilmoittautumaan. “Ei sinulla kyllä ole aikaa tänään”, totesi vastaanoton hoitaja. “On, on, minulla on tämä kutsukin mukana.” Ja yhtä aikaa hoitajan kanssa huomasimme, että olin tullut vahingossa väärään sairaalaan. Lähdin kaasu pohjassa ajamaan kohti oikeaa sairaalaa. Siellä minua jo odoteltiin. “Äkkiä pyjamaa päälle ja tule tähän käytävään kun olet valmis.”

Pian minua jo työnnettiin magneettikuvauslaitteeseen. Siellä minä makasin itku kurkussa kuunnellen samalla tylsää puheohjelmaa radiosta. Miksi en ollut saanut hakemaani tehtävää. Määräaikainen työsuhteeni alkaa olla lopuillaan ja minä tarvitsen työn. Mieluiten vakityön. Minä olisin pärjännyt siinä, olisin osannut sen. Miksei minun annettu näyttää. Paniikin ja ahtaanpaikankammon hiipiessä tajuntaani, maalliset asiat siirtyivät mielessäni pikkuhiljaa taka-alalle. Jouduin keskittämään kaiken voimani ja huomioni siihen, että kykenin olemaan laitteessa painamatta paniikkinappulaa. Hiljalleen asiat saivat tärkeysjärjestyksen. Työasiat menettivät merkityksensä. Oma terveys oli kaikkein tärkein.

Siellä putkessa mietin, että jos tästä selviän, niin olen kiitollinen. Ja että voisin pistää palautetta radiokanavalle heidän juonnoistaan.



Tuntia myöhemmin koetus oli ohi. Selvisin siitä. Olin jälleen astetta vahvempi ihminen. En enää välittänyt työhaastattelun tuloksesta. Menetys oli heidän, ei minun. Miten merkityksetön asia työ lopulta olikaan elämäni tärkeiden asioiden listassa. Joidenkin haaveiden kupla ansaitseekin tulla puhkaistuksi.

Pohjimmiltaan minun täytyy olla kiitollinen nivelpsorille. Siitä, että se opetti minulle elämän tärkeysjärjestyksestä paljon. Ja kun meinaan unohtaa oppimani asiat, se pakottaa minut tajuamaan todellisuuden. Se muistuttaa joskus kipeälläkin tavalla siitä, mikä on tärkeintä, milloin on aika pysähtyä ja keskittyä vain olennaisimpaan. Terveys, perhe, ystävät, chihuahuani – vain niillä on merkitystä.

Tarkistettu 30.10.2014

Updated: 20-03-2015