Se ei näy naamasta

Kuulin tänään, että en voi olla sairas, koska jalassani oli korkokengät. En läheskään aina kykene niitä pitämään, mutta tänään sellaiset laitoin. Itse asiassa korkeakantaiset kengät helpottavat painetta kantapäässä, joka johtuu plantaarifaskiitista. Plantaarifaskiitti todettiin minulla pari viikkoa sitten pitkään jatkuneiden jalkapohjan kipujen vuoksi. Pahimpina päivinä se tekee kävelemisestä tuskaista, jopa mahdotonta.

Muutama päivä sitten minua infottiin, että sairas ihminen ei jaksaisi kihartaa hiuksiaan. Jaksamisesta se ei kuitenkaan itselläni ole ollut kiinni, sillä kiharran jokseenkin tuuheat hiukseni reilussa 15 minuutissa ja kiharat kestävät pari-kolme päivää.

Tällaisina hetkinä sitä pakostakin miettii, miten vähän ihmiset sairauksista ymmärtävät. Laittautuminen ei tarkoita sitä, että olisin terve. Seitsemän diagnoosia ovat totta, vaikka meikkaan, laitan hiuksiani ja vaikka joskus laittaisin korkkarit jalkaan. Laittautuminen kohottaa mielialaani. Voisin toki lakata välittämästä ulkonäöstäni. Olisinko sitten jotenkin enemmän sairas? Onneksi ripsivärin määrä ei ainakaan tähän mennessä ole sanellut sitä, todetaanko minulla jokin sairaus vai ei. Oireet ovat olemassa, meikkasin tai en.

Yksikään sairauksistani ei näy naamasta. Läheskään kaikki sairaudet eivät näy päällepäin. Kaikki parkkipaikkojen invapaikoille oikeutetut eivät istu pyörätuolissa. Katsomalla toisen meikkiä tai meikittömyyttä et siis voi päätellä hänen kehonsa terveydentilaa. Aina sairaudesta ei ole olemassa ulkoisia merkkejä, tai jos onkin, ne ovat esimerkiksi vaatteilla peitettävissä.

Mitäpä jos lakkaisimme leikkimästä lääkäriä toisillemme?

 

Tarkistettu 10.12.2015.

Updated: 07-01-2016