Rakkauden arvoinen

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinun täytyisi peittää epätäydellisyys iholtasi, piilottaa psorin olemassaolo? Tuntuuko sinusta, että jos et tee niin, sinua ei voi rakastaa?

Minusta tuntui pitkään siltä, että virheet täytyy peittää tai minua ei voi hyväksyä. Minä 17 vuotta sitten oli varsin epävarma teinityttö. Minä 5 vuotta sitten oli itseään aliarvioiva aikuinen nainen. Minä nyt on nainen, joka ei säikähdä peilikuvaansa ja joka ei pelkää kurottaa unelmiaan. Itsensä hyväksymiseen ei ole olemassa mitään pikakelausnappia. On edettävä askel kerrallaan. Muutos tapahtuu niin hiljaa, että sitä ei itse meinaa edes tajuta ennen kuin alkaa miettiä, missä oli vuosia aiemmin.

Jos voisin antaa neuvon sille tytölle, joka olin 13-vuotiaana, sanoisin: “Anna läheistesi rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet - epätäydellisenä, virheellisen ihosi kera. Tiedätkö, auringonvalokin menee sisään rikkinäisistä ikkunoista. Rikkinäisestä ihosta huolimatta sinäkin olet rakkauden arvoinen. Ennen kaikkea rakasta itseäsi. Älä kuvittele silti olevasi parempi kuin muut. Itsensä muiden yläpuolelle nostaminen kumpuaa yleensä epävarmuudesta. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet äläkä vertaile itseäsi muihin.”

Se ehkä vei yli puolet tähänastisesta elämästäni, mutta olen lakannut tuomitsemasta itseäni muiden silmin. Kesti pitkään tajuta, että ihmiset tuomitsevat teit mitä hyvänsä. Minua on kutsuttu oudoksi, koska käytän kellomekkoja, joissa on polkadot-kuosi. Minua on nälvitty psorin takia.

Ihmiset arvostelevat joka tapauksessa. Olen päättänyt tehdä siitä heidän vaivansa arvoista. Katselkoot pilkkuja upeassa mekossani. Samaan aikaan niitä voi löytyä iholtanikin. Pääasia, että olen itse sinut itseni kanssa. Olen vihdoin oppinut, että arvoni ihmisenä ei riipu diagnooseistani tai muiden mielipiteistä. Tärkeintä on arvostaa itseään ja tehdä parhaansa ollakseen sellainen ihminen, jota muidenkin on helppo rakastaa.

 

 

Tarkistettu 21.9.2016

Updated: 23-09-2016