Pyykkipäivä

Koirani katselee ihmeissään pesukoneen luukusta koneen sisällä pyöriviä pyykkejä. Pieni suuri ihme chihuahuan maailmassa. Siellä se oma lempilelukin pyörii. Eikä se ihmekoneesta tultuaan haise enää yhtään omalta, tosi tylsää! Katsellessani ihmeissään olevaa koiraa mielessäni alkaa soida laulu: “Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Kaksi koiraa tapittaa vieressäni silmä tarkkana joka kerta, kun lataan pyykkejä pesukoneeseen. Koneessa pyörivät pyykit ovat tuttu näky joka taloudessa, mutta psoriaatikon kotona kenties vielä tuttuakin tutumpi.

Käytän vaatetta kerran ja kerta riittää, sillä sen jälkeen vaatteen sisäpinta on täynnä irronnutta psori-ihoa. Pyyhe samoin on täynnä kuoriutunutta ihoa aina suihkun jälkeen. Lakanat muistuttavat karusta totuudesta joka aamu: taas on psorihilsettä pitkin petiä. Puhumattakaan ylimääräisistä tyynyliinoista ja pyyhkeistä, jotka ovat lakanoiden suojana laitettuani päänahkaan hoitoliuosta. Useimmiten vaatteet ja pyyhe menevät pesuun kerran käytön jälkeen. Ja lakanoitakin saa vaihtaa reippaasti normaalia useammin. Ei voi ainakaan moittia, etteikö olisi puhdasta.

Pyykkirumbaa pyörittäessäni yksi ilta mietin, miten paljon säästäisin aikaa, jos ei tarvitsisi pyykätä ihan niin usein. Silti, tämä on ehkä pienin murheeni psoriaatikkona. Eikä se ole oikeastaan murhe ollenkaan. Se on vain minun arkeani ja mukaudun siihen.

Siellä se taustalla nytkin pauhaa, tuttu pesukoneen hurina. Huomiseksi jälleen puhdasta päällepantavaa luvassa! Ja tänä yönä pääsen jälleen nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Yksi elämän pienistä iloista, josta saan nauttia usein: puhtaiden lakanoiden tuoksu.

 

 

Tarkistettu 21.6.2017

Updated: 22-06-2017