Psorin oppitunnit

Olen kiitollinen psoriasikselle. Saattaa kuulostaa hullulta ja valkotakkiset varmaan koputtavat pian oveni takana. Mutta totta se on. Ei se ole tuonut elämääni pelkkiä iho-ongelmia, kipua ja tuskaa. Se on myös avannut silmäni katsomaan asioita ihan uudella tapaa.

Pienet, arkiset asiat eivät ole enää minulle itsestäänselvyyksiä. Kauppakassien kantaminen, pesukoneen tyhjentäminen, mehun lasiin kaataminen, korkkien avaaminen - kaikkia näitä pieniä asioita en pidä enää niin kovin pieninä. Tarvitsen niihin usein apua. Olen oppinut arvostamaan saamaani apua pohjattoman paljon.

En pidä yhdentekevänä sitä, mitä suustani ulos päästän. En läheskään aina kykene tuomaan ajatuksiani julki haluamallani tavalla, mutta haluan miettiä kahdesti ennen kuin sanon mitään. En halua satuttaa ketään sanoillani. Olen oppinut kipeällä tavalla miten suuri voima pienilläkin sanoilla voi olla. Tiedän mikä lannistaa minua, enkä halua tuottaa omilla puheillani kenellekään samanlaisia tunteita.

Suurin asia, jonka psoriasis on pakottanut minut opettelemaan, on ollut sana “ei”. Ei ole helppoa olla nuori, jolla on rajoituksia. Mutta on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ja tunnustamaan omat rajani. Seuraavasta päivästä ei aina tiedä. Välillä on pitkiäkin hyviä jaksoja ja välillä pienikin tekeminen kostautuu vetäen pedin pohjalle. Joskus suunnitelmat peruuntuvat. Olen aikatauluista ja suunnittelemisesta pitävä luonne, joten minulle ei ole aina ihan helppoa olla suunnittelematta kalenteriani täyteen. Mutta olen pakottanut itseni siihen. Se on reilumpaa kanssaihmisillekin. On todella ikävää joutua perumaan jokin sovittu meno siksi, että ei yksinkertaisesti ole voimia tai on kovin kipuinen. En voi kuin toivoa, että ystäväni eivät ole pahoittaneet sellaisesta mieltään. Seuraava päivä ei ole enää minulle itsestäänselvyys. Kivuton hetki on kallisarvoista ja se pitää käyttää harkiten.

Olisi helppoa luetella loputtomasti, miten ikävää sairastaminen on, mutta ketä se piristäisi. Yritän nähdä vaikeissakin tilanteissa kultareunuksen - joskus sen löytäminen voi kestää, mutta joka kerta vaivannäkö palkitaan. Olen saanut oppia muutamassa vuodessa arvostamaan sellaisia asioita, joita monet eivät koko elinikänsä aikana huomaa olevan olemassakaan.

Psoriasis, kiitos että avasit silmäni näkemään pienten asioiden suuren arvon.

Tarkistettu 9.1.2015

Updated: 20-03-2015