Positiivinen pärjää aina?

“Kyllähän sinä pärjäät, kun olet niin positiivinen.” “Helppohan sinun on, kun olet tuollainen positiivari.” Ihan kuin se olisi niin helppoa. Kun vain tietäisit, miten usein, miten kovaa, miten paljon minuun sattuu. Ei kukaan ole automaattisesti aina positiivinen. On taistelun takana pysyä positiivisena tuskaisina päivinä. Se on silti minun valintani.

En ole enää sama ihminen kuin ennen sairastumistani. Psori jätti pysyvän jäljen minä-kuvaani. Kipu muutti minua. Ennen sairastumista pidin huolta muista enemmän kuin itsestäni. Oikeastaan en pitänyt lainkaan huolta itsestäni. Minulla ei ollut aikaa omille tarpeilleni. Minulla ei ollut aikaa itselleni edes sen vertaa, että olisin ehtinyt joskus lakata kynteni. Sairastumisen voisi sanoa hidastaneen elämääni. Enää en juokse paikasta toiseen pää kolmantena jalkana ehtimättä keskittymään kunnolla mihinkään. Enää elämäni ei ole täynnä kymmeniä kavereita, vaan minulla on muutama hyvä ystävä. Enää en viivytä elämistä siihen, kun voin paremmin. Nautin tästä hetkestä.

Kun makaa sängyllä järjettömissä kivuissa, ensimmäiset ajatukset eivät todellakaan ole positiivisia. Mutta tiedän, että jos antaisin itselleni luvan jäädä miettimään vain omaa tilaani, jäisin kiinni lopullisesti negatiivisiin ajatuksiin. Enkä halua elää niin. Haluan pysyä positiivisena. Kun kipu vaatii jonain päivänä jäämään kotiin, pakotan syyllistävät ajatukset taka-alalle. Hiljennän ne. En mieti vain kipua. Otan koiran kainaloon ja katson sen söpöilyä. Rapsutan sitä ja huomaan pian hymyileväni. Katson lempiohjelmaani ja nautin siitä hiljaisesta hetkestä.

Olen oppinut positiivisuudesta muutakin: suhtautumaan muihin positiivisemmin. Jokaisella on jokin taakka kannettavanaan. Siksi toisten motivaatiota tai toimintaa ei kannata kyseenalaistaa. Arvosteleminen on helppoa, mutta tiedätkö tosiaan mitä toinen käy parhaillaan läpi? Ehkä hänellä on syöpä, tai sairaus, joka ei näy päälle päin. Hän saattaa olla nuori ja silti sairastaa. Hän saattaa olla nauravainen, mutta häneen voi silti sattua. Hän kävelee, puhuu, käy töissä silloin kun voi (ja myös silloin kun ei oikeasti pystyisi siihen). Sinä näet vain sen mitä haluat nähdä. Kulissin takana voi olla käynnissä taistelu, josta muut eivät tiedä yhtään mitään.

En tiedä, onko minusta psorin myötä niinkään tullut positiivisempi. Ainahan minä olen ollut iloinen. Minusta on tullut kyllä vahvempi, rohkeampi, voimakkaampi. Ja ilo ja positiivisuus näkyvät minusta ehkä eri tavalla kuin ennen. Ei ehkä aina kasvoilta, mutta jaksamisena.

Eikä minulla aina ole helppoa. Enkä edes yritä väittää, että tämä olisi ajan kuluessa jotenkin helpottunut. Minusta on vain tullut vahvempi.

Tarkistettu 15.5.2015.

Updated: 22-09-2015