Pieniä iloja

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet aina kipeänä? Minusta on tuntunut siltä jo pidemmän aikaa.

Sairastin huhtikuun alussa B-influenssan. Tauti kesti jälkitauteineen yli kuukauden. Voimien palautuminen vielä kauemmin. Influenssa veti niin voimattomaksi, että muutaman portaan nouseminen tuntui siltä, että kuolen. Talon ympäri käveleminen koiran kanssa vei koko päivän voimat kerralla.

Kovin pitkään en ehtinyt palautuneista voimistani nauttia. Nyt takana on yli kolme viikkoa kestänyt flunssa. Viikkojen kuluessa oireet eivät alkaneet hellittää, päinvastoin. Tänään lääkäri vahvisti epäilykseni todeksi, minulla on jälleen poskiontelon- ja keuhkoputkien tulehdus.

En ole ihan varma voinko edes välissä paremmin vai alanko vain olla niin tottunut tähän, että olen jatkuvasti kipeänä.

Erityisen ”kivaa” näistä taudeista tekee se, että antibioottikuurien aikana ja kuumeessa normaali lääkitykseni pitää tauottaa. Ei riitä, että pitkittynyt tauti tekee heikoksi. Kaupan päälle tulee kaiken aikaa pahenevat kivut, jäykät nivelet ja jäätävä väsymys.

Ei minulla olisi aikaa tällaiseen. Vaikka mitä tärkeää ja kivaa jää välistä, kun on viikkotolkulla kipeänä. Ja ennen kuin voimat ehtivät palautua entiselleen on jo seuraava tautiaalto iskenyt kyntensä minuun. Samalla kuulen ettei kukaan voi olla noin pitkään kipeänä. Toki tämä on niin hauskaa, että kuvittelen kaiken välttääkseni menoja, joihin kovasti haluaisin mennä...

Tänään hain apteekista droppeja nyt päällä olevaan tautiin. Kävellessäni ulos joka paikkaan sattui: niveliin, kurkkuun, keuhkoihin. Mutta sitten huomasin, että apteekin ulkopuolella oli nuori tyttö myymässä mansikoita ja herneitä. Ihana mansikoiden tuoksu sai minut unohtamaan hetkeksi koko oloni. Ostin kesän ensimmäiset mansikat ja herneet. Jos niillä ei tauti ala talttua, niin ei sitten millään. Eivät nekään ihmeisiin pysty, mutta voiko kukaan olla katkera jos käden ulottuvilla on mansikoita.

Elämän pienet ilot eivät katoa minnekään, vaikka suuremmista asioista nauttiminen olisi kuinka vaikeaa. En päässyt tärkeään tapaamiseen, mutta sylissäni söpöilee koiranpentu. En jaksanut mennä ystävän luo, mutta herneenpalot veivät minut lapsuusmuistoihin, niihin kesiin kun ystäväni kanssa keräsimme herneitä pellolta. Nyt minun on pakko levätä pari päivää, mutta ainakin minulla on maailman parhaat karvaiset köllöttelykaverit. Minulla on nämä pienet ilot ja niitä ei minulta mikään voi viedä.

 

 

Tarkistettu 15.6.2016

Updated: 17-06-2016