Pärjäile

Täällä taas, reumapolin ovella. Paikka alkaa tulla tutuksi. Hoitajatkin tunnistavat minut ja moikkaavat ohi mennessään.

Ennen reumalääkärin tapaamista täytän tietokoneella kyselyä tämän hetkisestä voinnistani. Vastailen kysymyksiin kivun voimakkuudesta, aamujäykkyydestä jne. Kysymyksissä yhteistä on se, että niihin vastataan kuluvan tai edellisen viikon tuntemusten perusteella. Itsekseni ihmettelen aikajanavalintana viikkoa, jos ja kun reumapolilla käydään kerran, pari vuodessa. Kertooko edellinen viikko todella sen, millaista nivelpsorini oireilu on ollut viimeisen muutaman kuukauden aikana?

Pääsen vastaanotolle ja reumalääkäri pyytää totuttuun tapaan riisumaan päällysvaatteet ja kumartamaan sormia varpaita kohden. Joka kerta sitten yhdessä ääneen ihmetellään, eikö ne sormet tosiaan sen alemmaksi mene. Eihän ne, sen verran on selässä vikaa.

Sitten makuulle. Nivelien pyörittelyä ja tutkimista hetken verran. Valitan rannetta ja se ultrataan. Ei näy tulehdusta, joten lääkäri epäilee kivun voimakkuutta ja arvelee ongelman olevan jänteissä. Valitan myös varpaiden niveliä, mutta se sivuutetaan täysin.

Vatsalla maatessa lääkäri painelee selkää läpi ja alaselän kohdalla voihkin ääneen. Sattuu, sattuu niin! Lääkäri ehdottaa kortisonipiikkejä ja pistää niitä jokusen si-nivelten alueelle.

Sitten mennään istumaan ja aletaan perata kyselyn tuloksia. Lääkäri tiivistää, että: "Viime kyselyssä olet vastannut, että autosta on vaikeaa nousta ja nyt vastasit, että pääset helposti autoon istumaan. Selkä on siis ollut parempi." Naurahdan ja sanon, että selkä on entisensä, mutta auto on vaihtunut. Kysely ei ehkä anna siis ulos kovin luotettavaa dataa, kun se ei ota huomioon käytettyjen apuvälineiden tuomaa helpotusta.

Seuraan vierestä, kun lääkäri kirjoittaa kovasti jotain ylös. Mietin, että mitähän se minusta sinne laittaa. Ottamatta katsekontaktia lainkaan lääkäri tiivistää tilanteeni yhteen ja toteaa, ettei aio nyt määrätä mitään reumalääkitystä. "Nyt vain pärjäilet ja otetaan kontrolli puolen vuoden päästä."

Pärjäile. Sen sanojalla voi olla hyvä tarkoitus taustalla, mutta aika masentavaltahan se minusta kuulosti. Tässä sitä nyt sitten pärjäillään (välillä hammasta purren) ja odotellaan helmikuulle kutsua reumapolille uudelleen.

 

 

Tarkistettu 29.8.2017

Updated: 11-09-2017