Oravanpyörässä

Stressi ja psoriasis eivät ole hyvä yhtälö. Psoriaatikko ei saisi stressata lainkaan. Helppoako? Stressitön elämä toki kuulostaa hienolta ja siihen moni tietoisesti pyrkiikin. Mutta kun läheinen sairastuu, rahat eivät riitä laskuihin tai työpaikalla on jälleen yhdet YT-neuvottelut meneillään, kuka pystyy pitämään stressin kokonaan loitolla?

Kun psoriaatikko stressaa, sen saa kirjaimellisesti tuntea nahoissaan. Itselleni iho-oireet puhkesivat stressin seurauksena. Samoin stressi laukaisi vuosia myöhemmin myös nivelpsorin. Olisinko stressittömällä elämällä voinut välttyä psorilta? Tuskin, mutta stressi oli sekä ihon että nivelten osalta se, mikä laukaisi oireet erityisen voimakkaana.

Elämä kivun kanssa on yhtä oravanpyörää. Stressi lisää kipua, kipu lisää stressiä, stressi pahentaa kipuja. Tästä oravanpyörästä irtautuminen ei ole ollut helppoa. Ei varsinkaan tällaiselle kuin minä, joka oli tottunut stressaamaan aina ja kaikesta.

Stressi on myös hukkaan heitettyä energiaa. Yksikään ongelma ei ole elämästäni häipynyt stressaamalla asian vuoksi. Minulla oli tapana stressata asioista etukäteen, tilanteen päällä ollessa ja vielä jälkikäteenkin. Tyhmää. Menetin kallisarvoista aikaani murehtimalla asioita, jotka eivät läheskään aina edes käyneet toteen. Tai jos kävivätkin, niin stressaaminen ei niiden toteutumista millään lailla estänyt tai helpottanut.

On ollut pitkä prosessi opetella elämään elää askel kerrallaan. En vieläkään voi sanoa olevani hyvä siinä. Mutta yritän tietoisesti joka päivä välttää stressiä. Työt eivät kulje mukanani kotiin. En murehdi budjettia yötä päivää. Jos rahat ovat tiukassa, budjetin tuijottaminen ja unettomat yöt eivät tuo minulle lisää euroja. En mieti sairauttani kaiken aikaa. Prosessin aikana olen oppinut huomaamaan, että vaikka asiat olisivat kuinka huonosti tahansa, aina - ihan aina - elämästä löytyy myös hyvää.

Minun on ollut pakko opetella valitsemaan, mihin haluan voimani käyttää. Ajattelen elämääni lautasena. En voi valita siihen kerralla kaikkea. Lautanen ei riitä. Jos ahtaan lautaseni liian täyteen, kuolen ähkyyn. Kun valitsen vain paria sorttia, vain pari asiaa, pystyn olemaan täysillä läsnä. Kun yksi asia on pureskeltu kunnolla, hoidettu loppuun saakka, voin jälleen ottaa yhden asian lisää sen tilalle. Mutta en saa unohtaa, että kuorma saa olla kerrallaan vain tietyn kokoinen. Yksikin asia liikaa ja energia loppuu kesken päivän. Miten usein löydänkään itseni petin pohjalta, kun olen yrittänyt tehdä enemmän kuin mihin pystyn.

Eilisen tuhlasin murehtimiseen. Tänään otan opikseni. Huomenna en stressaa mistään.

Tarkistettu 5.5.2015

Updated: 22-09-2015