Onnea on pystyä tekemään sitä, mitä rakastaa

Nivelpsoriin sairastumisen jälkeen jouduin totuttelemaan ajatukseen siitä, että moni asia ja harrastus elämässäni oli historiaa. Pianonsoitto, käsityöt, tennis, sähly – siinä vain muutama niistä. Yksitellen jouduin myöntymään pahenevien oireiden edessä ja toteamaan, että en pysty enää tähänkään. Silloin en toivonut hyvästien olevan ikuinen, mutta kuitenkin henkisesti varauduin siihen.

Lakkasin kaihoamasta asioita, joita ei voinut enää tehdä ja keskityin mieluummin siihen, mihin vielä pystyin. Tämä ajatusmaailma kantoi minua vuosien ajan ja esti minua katkeroitumasta. En silti kuvitellut koskaan enää palaavani niiden aiemmin tärkeiden harrastusten äärelle.

Kunnes ystäväni tänä syksynä päättivät pistää pystyyn marttakerhon, jossa kuulumisten vaihtamisen ja teen juonnin ohella kukin saa tehdä itselleen mieleistä käsityötä. Ajattelin ensin osallistuvani vain idean sosiaaliseen puoleen, kunnes kaipuu kutomiseen nosti enemmän ja enemmän päätään. Kaivoin puikot esiin, ostin kerän lankaa ja menin ensimmäiseen marttakerhoiltaan valmiina kokeilemaan villasukkien kutomista.

Että voi ihminen olla onnellinen, kun pystyy johonkin, minkä luuli olevan historiaa! Sukan varsi edistyi iloisen puheensorinan kuuluessa taustalla. Aika arkinen asia monelle, mutta minulle se merkitsi sitä, että olen saanut osan jo menettämästäni toimintakyvystäni takaisin. Se oli minulle myös henkinen voitto, sillä olin uskaltanut rikkoa sairauteni kerran asettamia rajoja. Tuntui, että olin taas päässyt sairaudestani voitolle. Psori 0 - Jenna 1.

Itse sukista näillä kädentaidoilla tuskin koskaan tulee valmista tai käyttökelpoista paria, mutta olenpahan ainakin saanut kokea puikkojen kilinän ja onnistumisen tunteen uudelleen. Onnea on pystyä tekemään sitä, mitä rakastaa!

 

 

Tarkistettu 10.10.2017

Updated: 11-10-2017