Ole läsnä ystävänä

Jokin aika sitten samaan lounaspöytään kanssani istui juuri syöpätaistelun voittanut tuttavani. Hän kertoi kyynel silmäkulmassaan läpikäymästään taistelusta ja siitä, miten puoliso oli ollut hänelle suurena tukena ja apuna. Puhuimme hänen kanssaan ystävyydestä. Siitä miten vaikeissa tilanteissa ne aidot ja oikeat erottuvat joukosta. Ne, jotka kuuntelevat myös vuodatuksia ikävistä asioista ja osaavat sanoa jotakin takaisin, sen sijaan että vain pakenisivat paikalta. Hän kertoi taistelunsa aikana havainneensa, kuka todella oli hänen tukenaan. Kuka tuli häntä katsomaan sairaalaan tai kuka tarjosi kuulevan korvansa.

Kuunnellessani hänen kertomustaan omasta taistelustaan silmäkulmani kimalsivat kyyneleistä. En kuitenkaan ollut surullinen. Tallensin sydämeeni tarkasti hänen kertomansa arvokkaat opetukset ystävyydestä. Hänen viisaat sanansa saivat minut miettimään ystävyyttä pintaa syvemmältä.

Ystävyys on tekoja. Niin pieniä kuin suuriakin. Se voi olla viesti tai kortti, kivan lahjan lähettäminen tai kukkien vieminen. Se on mitä tahansa, mikä kertoo, että ystäväni ajatteli minua. Siitä tiedän, että minulla on paikka hänen sydämessään ja mielessään.

Joskus ystävän kanssa puhuminen on ainoa terapia mitä tarvitsen. Olen onnekas, kun minulla on ystäviä, jotka puolesta sanasta ymmärtävät koko sen tunneskaalan, jota oman sairauteni kanssa käyn läpi ja jotka ovat tukenani huonoina hetkinä. He pystyvät olemaan aidosti läsnä, sillä he tietävät itsekin, millaista on elää jonkin sairauden kanssa.

 

 

Tarkistettu 25.1.2017

Updated: 26-01-2017