Minä ite!

Onnea on olla omatoiminen! Se, mikä jollekin on itsestään selvää, on joskus reumasairaalle hankalaa. Ei sitä nuorempana tullut edes ajatelleeksi, että kolmekymppisenä pullonkorkinavaus saattaisi olla haastavaa. Niin helppo homma, että lapsikin sen osaa! Eikä se itselläkään tietysti osaamisesta kiinni jää. Joskus vain kädet ovat liian jäykät tai kipuiset, jotta niissä olisi voimaa vääntää mitään.

Siksi en olisi voinut enempää olla onnessani, kun löysin monitoimiavaajan. Nyt aukeaa näppärästi tölkit, purkit ja korkit, vaikka olisi kädet kuinka jäykkänä. Ja mikä parasta, ”minä ite” -tunne vahvistuu, kun ei tarvitse pyytää keneltäkään apua. En ole riippuvainen kenestäkään saadakseni juotavaa tai tehdäkseni ruokaa. Niin pieni apuväline ja silti niin iso merkitys minulle.

Monitoimiavaajan lisäksi bongasin lämpimät artroosikäsineet. Aina välillä sormet tai ranteet särkevät tai kädet ovat kylmät kuin kalapuikot. Käsineiden avulla pystyn kuitenkin helposti käyttämään puhelinta tai tietokonetta, sillä niissä jää sormenpäät vapaaksi. Ja ne ovat aika nätit kuitenkin. Joku voisi kutsua niitä asennehanskoiksi. Omalla kohdallani niillä on tärkeä käytännön merkitys, mutta kannan ne häpeämättömällä asenteella.

Olen iloinen siitä, että apuvälineiden avulla pystyn säilyttämään omatoimisuuttani. Kyllä minulle toki aina pyytäessä on pullonkorkki avattu ja olen kiitollinen avusta. On se vaan siltikin niin kivaa kyetä juttuihin, jotka lapsikin osaa. Ihan ite!

 

 

Tarkistettu 9.2.2017

Updated: 10-02-2017