Miksi en muka voisi?

Pari viikkoa sitten vietin kotipäivää. Ihanaa omaa aikaa! Ja kerrankin aikaa ja energiaa hoitaa myös päänahan psoriani. Levitin geelimäistä ainetta hiuspohjaani pehmittääkseni psorilastuja, jotta saisin päänahan kuorittua helpommin.

Siinä minä istuin sohvalla tukka rasvaisen näköisenä ja täynnä irtoilevaa psoria, kun puhelin soi ja minua tarvittiin heti. Ei muuta kuin tukka ponnarille ja menoks. Joskus nuorempana olisin miettinyt, että enhän minä voi mennä kämpästä ulos niin, että psorini selkeästi näkyy. Nyt mietin, että miksi en muka voisi.

Katsoin eilen peiliin ja huomasin kaula-aukossani psoritäplän. Oli jännää huomata, miten asenteeni on muuttunut psoriani kohtaan. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "täytyy napata kuva siitä nopeasti, että voin näyttää lääkärille". En vaihtanut päälleni poolopaitaa peittääkseni täplän. Se ei häiritse minua tippaakaan.

Elämä psorin kanssa on ollut minulle vuosia omien asenteideni haastamista. Ja olen onnistunutkin haastamaan omia ennakkoluulojani. Se on vienyt 17 pitkää vuotta, mutta olen nykyään sinut sairauteni kanssa. Tärkeintä ei enää ole, se mitä muut näkevät tai ajattelevat. Psorillani on lupa näkyä ja tunteillani lupa tulla kuulluksi.

Haasta sinäkin psori ja oma asenteesi psoria kohtaan. Jaa kuva Instagramissa hashtagilla #haastapsori ja kerro kuvin, miten sinä haastat psorisi. Psorista huolimatta sinäkin voit haastaa unelmiasi. Miksi et muka voisi?

 

 

Tarkistettu 2.5.2017

Updated: 04-05-2017