Lupa olla väsynyt

Hyvä hoito on psorin kanssa todella tärkeää. Olin iloinen, että edellinen reumapolikäyntini poiki paljon jatkohoitoja. Tuntui, että minut otettiin tosissaan ja että hyvinvointiini panostettiin. Kuitenkin nyt kuukautta myöhemmin, alan olla tosi väsynyt.

Kävin yhden kuukauden aikana sairaalassa yli 10 kertaa. Oli reumalääkärikäynti, reumahoitajan tapaaminen, selän magneettikuvaus, toinen reumalääkärikäynti, keuhkokuvaus, laboratoriokokeet, toinen reumahoitajan tapaaminen, fysioterapiaa, rokotus jne. Jossain kohtaa tuntui, että kalenterini täyttyi pelkästään näistä. Ja samaan aikaan kauhistelin, että posti ei tuo mukanaan muuta kuin laskuja käynneistäni.

Kun mainitsin ystävilleni osasta käynneistä, heidän ensireaktionsa oli: ”Ai taas jotain, joudutpa käymään usein!” En viitsinyt edes sanoa, että kerron vain jäävuoren huipun käynneistäni. Muuten kuulumiseni olisivat pelkkää sairaalaa ja sitä tuskin jaksaisi kukaan kuunnella.

Kun mietin perusterveen reaktiota asiaan, tajusin itsekin, että minulla on lupa olla väsynyt. Ei ole normaalia rampata sairaalassa monta kertaa viikossa. Hoitoväsymys ei ole mikään myytti, se on pitkäaikaissairaalle totisinta totta. Tietää, mikä olisi omalle terveydelle hyväksi ja tarpeellista, mutta ei vain millään jaksaisi. Väsyttää pelkkä ajatuskin. Osa käynneistä jännittää ja vie myös siten voimia. Kokeiden tuloksia tulee tekstiviestillä, osasta soitetaan minulle ja osasta soitan itse perään. Osa käyntiajoista tulee minulle postitse, osan sovin työterveyden kanssa, osasta soitan reumahoitajalle. Kaiken tämän muistaminen vaatii jo melkoista kalenterinhallintaa.

En pahastuisi ollenkaan, jos en joutuisi astumaan sairaalan ovesta sisään hetkeen. Mutta se jääköön haaveeksi, seuraava reumahoitajan tapaaminen odottaa jo kalenterissani…

 

 

Tarkistettu 9.5.2017

Updated: 16-05-2017