Luopumisen tuskaa

Naisen elämä ei ole aina helppoa. Mieleisten kenkien löytäminen saattaa kestää joskus jopa vuosia, kunnes jostain vastaan tulee ne ihanuudet, joista tulee oma kestosuosikki. Löysin omani kolme vuotta sitten. Ne olivat aika lailla ainoat korot, joita pystyin käyttämään hyvän lestin ansiosta. Ne jalassa ja kellomekko päällä tunsin itseni aina naiselliseksi ja voittamattomaksi.

Nyt tuo tunne on enää muisto vain. Selkärankareumatyyppinen nivelpsorini riehaantui siinä määrin, että kenkävarastoni meni uusiksi. Luulin olevani jo tottunut luopumiseen, mutta yllättävän tiukkaa teki luopua korkokengistä lopullisesti.

Lempikenkien hyvästeleminen voi tuntua hassulta ja pieneltä asialta, mutta itse en välttynyt kyyneleiltä sillä hetkellä, kun tajuntaani iski tietoisuus siitä, että selkäni on lopullisesti siinä kunnossa, että en voi enää koskaan käyttää korkokenkiä.

Pohjimmiltaan en ollut niin kiintynyt niihin nimenomaisiin kenkiin, vaan siihen tunteeseen, jonka koin ne jalassani. Tiesin, että tuo on nyt mennyttä. Olin iloinen kuitenkin siitä, että lempikenkieni ostaja osti ne hääkengikseen. Unelmieni kengät saivat hyvän uuden kodin. Ja tilalle löytyi uusia, kauniita kenkiä matalalla korolla, sellaisia, jotka jalassa minun on hyvä kävellä. Selkäni kiittää ja en ole enää luopumisesta surullinen. Kuka nainen olisi surullinen päästessään shoppailemaan?

 

 

Tarkistettu 16.11.2016

Updated: 17-11-2016