Liian nuori sairastumaan?

Hiljattain kuulin kommentin, jonka mukaan bussissa nuorien tulisi aina vapauttaa istumapaikkansa muille, koska “nuorilla on terveet jalat”. Usein näin onkin. Mutta koin tarvetta puuttua keskusteluun saman tien. Sairastuminen ei katso ikää. Jalkojen terveys ei katso ikää. Toisen terveydentilaa ei välttämättä näe naamasta. Kenties mikään silmin havaittava merkki ei osoita, että nuori olisi sairas. Mutta tarkoittaako se, jos et näe jotain, että sitä ei ole olemassa?

On olemassa vahvaan juurtunut käsitys siitä, että nuoret ovat terveitä ja esimerkiksi reumasairauksia on vain ikääntyneillä. Sana reuma tuo mieleen vanhuksen, joka kävelee kumarassa ja jolla on vääntyneet sormet. Haluan murtaa tätä käsitystä.

Usein vertaistukiryhmissä kuulee kysymyksen: “Voiko minulla olla psori/nivelpsori/reuma, kun olen näin nuori?” Kyllä voi, valitettavasti. Jopa pienet lapset voivat sairastua näihin tauteihin. Eihän sitä kukaan toivoisi, mutta todellisuutta se on.

Sairastamisesta tehdään nuorille vaikeaa. Kaikki ymmärtävät, että ikääntyneellä voi olla monenlaista vaivaa, mutta samaa ymmärrystä ei automaattisesti suoda nuorille. Nuori on lähtökohtaisesti laiska, haluton kantamaan vastuutaan yhteiskunnassa ja kapinallinen, jos hän ei kykene kaikkeen mihin nuoren tulisi kyetä. Ehkä sairastuminen on keskeyttänyt nuoren opiskelut tai tehnyt jopa työkyvyttömäksi. Muiden silmissä hän saattaa olla vain laiska. Mutta onko se laiskuutta taistella päivittäin sairautta, tai jopa useampaa, vastaan? Mielestäni se, jos mikä vaatii ihmiseltä vahvuutta. Ja se, että muut eivät omin silmin näe tuota taistelua, ei tarkoita että sitä ei olisi olemassa.

Nuori on muutoinkin aikuista herkempi ja suhtautuu itseensä epävarmemmin. Jos muut sitten vielä vähättelevät nuoren psoria, tai pahimmassa tapauksessa eivät usko koko sairauden olemassaoloon, millaiset jäljet se jättää tähän nuoreen? Kuinka helppoa hänen sen jälkeen on kertoa kenellekään oireistaan? Kuinka todennäköisesti hän osaa vaatia oikeaa hoitoa itselleen? Millaiseksi hänen minäkuvansa muodostuu?

Sairastuin itse psoriin 13-vuotiaana. Tiedän mistä puhun. Helppoa se ei ollut. Olen siitä aiemmin kirjoittanutkin. Kohtasin itse ennakkoluuloja ja nyt kolmenkympin kynnyksellä kohtaan niitä edelleen. Jokaisen uuden diagnoosin kohdalla minulle kerrotaan, että ei voi olla totta, siihenhän sairastuvat vain eläkeikäiset. Olen vieläkin “liian nuori sairastumaan”. Kunpa kehoni ymmärtäisi saman.

Valitettavasti nuori, jopa pieni lapsi, voi sairastua psoriin. Annatko sinä nuoren olla sairas? Vai teetkö hänelle sairastamisesta toiminnallasi tai puheillasi vaikeaa?

Tarkistettu 4.8.2015.

Updated: 16-11-2015