Lapseton lapsellinen

Olin jo vakaasti päättänyt olla hankkimatta lapsia, kun reumalääkäri kertoi minulle: "Nyt et missään nimessä saa tulla raskaaksi, sillä lääkityksesi aiheuttaisi vakavia vaurioita sikiölle". Olen siitä onnekas, että olin jo valinnut lapsettomuuden, joten tieto ei musertanut minua. Se ei mullistanut elämääni.

Realistina tunnistan myös rajoitteeni ja rajallisuuteni. Ilman lääkitystä elämästäni ei tulisi mitään. Olisin ihmisromu, joka ei pääsisi sängystä omin voimin ylös, jonka sormet olisivat käppyrässä, jolle olisi tuskaa kävellä huoneen poikki. Joutuisin luopumaan kaikesta itsenäisyydestäni. Millaista elämää sellainen olisi minulle tai lapselle?

Muutamaa vuotta aiemmin tunsin kyllä elämässäni olevan selvä tyhjiö. Silloin kaipasin pientä nyyttiä nuuhkittavaksi. Emme kuitenkaan hankkineet lasta silloin. Minusta ei tullut äitiä. Tai miten sen nyt ottaa. Niihin aikoihin annoimme kodin pienelle koiralle, chihuahualle. Tuo pieni hellyydenkipeä poika sai minut tuntemaan itseni äidiksi.

Vaikka minulla ei ole lapsia, toisten lapsia on kiva helliä ja rakastaa. Olen saanut monta kertaa tuntea sen kuinka pienet kädet kietoutuvat kaulan ympärille ja korvaan kuiskataan "lakastan sua Jenna". Saan nauttia lasten kivoista puolista, ilman yövalvomisia, kakkavaippoja ja teiniangstia. Saan mennä ja tehdä vapaasti asioita. Elämässäni ei ole tyhjiötä, minusta ei enää tunnu siltä että minulta puuttuisi mitään.

Olen lapseton sekä omasta halustani että olosuhteiden pakosta. Lapseton, ja silti välillä niin lapsellinen. Lapseton, mutta onnellinen ja ympäröity rakkaudella.

Tarkistettu 17.11.2014

Updated: 20-03-2015