Kun yö ei olekaan hyvä

Uni on ihmiselle tärkeää. Se olisi tärkeää myös kroonisesti sairaalle. Usean autoimmuunisairauden oireisiin kun kuuluu muutenkin jo väsymys. Välillä kuitenkin sairauksien oireet pitävät huolen siitä, että yöstä on levollisuus kaukana.

Moni minut tunteva tietää, että olen lapsesta asti nukahtanut helposti ja silloin myös unta riitti pitkään. Vieressä surrannut imurikaan ei minua herättänyt. Ei voisi kuvitella nukkumisen olevan minulle mikään ongelma. Silti normiyöni on kaukana hyvästä nykyään.

Lasken pään tyynylle ja huuliltani pääsee tahaton vaikerrus. Päänahan psori riehuu taas ja pahimmillaan se on juuri takaraivossa. Tyyny päätä vasten tekee kipeää. Käännän kylkeä. Ei hyvä. Psori on rikkonut korvantakuset auki. Sattuu. Korvakäytävä on myös täynnä psoria, se tuntuu kaipaavan ilmaa. Pää tyynyä vasten saa psorin vain muhimaan korvakäytävässä. Ei auta kuin yrittää selällään uudestaan.

Ei kulu kauaa ja nivelpsori alkaa ilmoitella itsestään. Kipuja nivelissä ja jänteiden kiinnityskohdissa. Täytyisi nukkua kyljellään ja ottaa pitkä vartalotyyny jalkojen väliin. Siten olisi selälle hyvä. Kunhan ei käänny oikealle kyljelle leukanivelen ollessa tulehtunut. Tulehtuneen leuan osuessa tyynyyn kipu ravistelee takuulla hereille. Sopivaa asentoa etsiessä on jo pyöritty suuntaan jos toiseen. Ei ehkä enää ihmetytä mihin yksi ihminen tarvitsee 120 cm leveän sängyn.

Oikea ranne vaatii öisinkin rannetuen. Ilman sitä herään aamulla käsi tuskaisen tulessa nukuttuani mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Rannetuki pitää huolen siitä, että ranne pysyy suorana ja pitää siten kivut poissa. Rannetuki on kuitenkin paksu. Kesäöinä se hiostaa.

Ärtyvän vatsan (IBS) kanssa eläminen on välillä taiteilua. Jos ruokavaliossa on mennyt murunenkin pieleen - tai joskus ihan muuten vaan - herään mielettömiin vatsakipuihin. Kylmä hiki nousee otsalle, tulee etova olo. Kouristuksenomainen kipu saattaa kestää pitkäänkin ennen kuin se helpottaa. Vessassa saattaa mennä tunti jos toinenkin. Petiin palatessa vatsa on arka ja on turha haaveilla nukkumisesta muutoin kuin selällään. Ja johonkin se unikin karkasi parin tunnin välivalvomisen jälkeen.

Kosteilla keleillä fibromyalgia nostaa päätään. Kosketusarkoja paikkoja löytyy pitkin kroppaa. Peitto ei satu, mutta yöpaidan sauma tekee kipeää. Ei voi pitää omaa kättä oman kehon päällä, sekin sattuu. Fibro tuntuu siltä kuin kehoni olisi täynnä isoja ja pieniä kipeitä mustelmia, jotka eivät näy päällepäin.

Joka yö kaikki oireet eivät tule yhtä aikaa. Niitäkin öitä on, kun saa kokea tuon kaiken. Parhaimpanakaan yönä uni ei virkistä niin kuin terveillä ihmisillä. Sairas kehoni ei palaudu unessa samalla tapaa. Herään usein yhtä väsyneenä kuin nukkumaan mennessänikin. Aamut ovat minulle vaikeita. Ei pelkästään aamujäykkyyden takia, vaan myös mielettömän väsymyksen vuoksi. Välttelen tapaamisten sopimista aikaisin aamulla.

Onneksi chihuni nukkuu kainalossani. Kun mitenkään ei meinaa olla hyvä ja se alkaa ahdistaa, silitän lämmintä koiraa. Se tuoksuu nukkuessaan ihan voipoppareille. Kuuntelen sen tasaisen rauhallista hengitystä ja mieleni rauhoittuu. Kuin huomaamatta nukahdan uudelleen.

 

 

Tarkistettu 16.8.2017

Updated: 30-08-2017