Kipu on yllätyksiä täynnä

Uskoisitko kuvasta, että kaiteeseen nojaa nainen, joka kivultaan hädin tuskin pystyy seisomaan? Joka käveli kaiteen luo hiljaa köpöttäen ja tahattomia kivun vingahduksia päästellen? Joka kivusta huolimatta hymyilee, koska nauttii niin kovasti järvimaisemasta silmiensä edessä?

Kuvanottohetkellä toukokuussa alaselän si-nivelet (selän ristiluun ja lantion suoliluun välissä) olivat tulessa. Nivelpsori muistutti olemassaolostaan voimakkaasti. Hymykään ei ole kaikista aurinkoisin, sillä oikea leukanivel oli tulessa myös. Se oli silti hymy. Sitä sai vähän kaivella kaiken kivun takaa, mutta kaikesta pienimmästäkin ilon repiminen auttaa silloin, kun matka taittuu kirjaimellisesti vain askel kerrallaan.

Kuvasta ei ole aikaa kuin kaksi kuukautta ja tilanne on juuri nyt täysin päinvastainen. Kesäkuisen Kreikan matkan jälkeen olen ollut yli kuukauden lähes kivuton. Niin uskomattomalta se tuntuu, että vesi nousee silmiin tätä kirjoittaessani. Olen hämmentyneen onnellinen siitä, että olen tarvinnut rannetukeakin vain parina lyhyenä hetkenä menneen kuukauden aikana, kun normaalisti tarvitsen sellaista yötä päivää. Olen tehnyt koirieni kanssa pitkiä lenkkejä ilman kipua.

Olen oppinut huomaamaan, että kivulla on taipumus yllättää. Olen tottuneempi niihin negatiivisiin yllätyksiin. Näihin iloisiin voisin tottua paljon mieluummin. Ei auta kuin ottaa tästä hyvästä hetkestä kaikki irti ja hymyillä vailla tuskan värettäkään nyt kun kerrankin voi!

 

 

Tarkistettu 8.8.2017

Updated: 08-08-2017