Kaikkensa antanut

Viime keväänä kirjoittelin innoissani uimahallikäynneistäni, vesijuoksuista ja -jumpista. Talven alettua kuitenkin voimavarani muuttuivat rajallisemmiksi ja tuo niin rakkaaksi tullut harrastus jäi. Minusta tuntui, että en vain olisi yksinkertaisesti jaksanut. Jokainen kroonisesti sairas varmasti tietää sen tunteen, kun päivälle on vain rajallinen määrä voimia ja joskus ne on ennen iltaa kulutettu miinuksille. Iltaisin minusta tuntui, että olin kaikkeni antanut ja jaksoin ainoastaan kölliä koirieni kanssa sohvalla.

Onneksi talvella ollut hyvinvointivalmennus auttoi pääsemään tuosta jaksamattomuuden kierteestä eroon. Valmennuksen avulla sain tasapainoa aikatauluihini ja ennen kaikkea ajatuksiini. Liikunta ja terveellinen ruoka eivät ole asioita, joita kannattaa väsyneenä työntää taka-alalle. Juuri silloin niitä eniten tarvitsisi ja ne voivat myös antaa lisää virtaa. Ruokavalion kanssa minulla ei ollut haasteita, sillä suolistosairauteni pitää paremmin kuin hyvin huolen siitä, että ruokavaliosta on pidettävä kiinni. Liikunnan osalta olin kuitenkin lipsunut. En tuntenut siitä lainkaan pahaa mieltä, sillä tiesin, että olin oikeasti parhaani tehnyt. Kaiken aikaa kuitenkin kaipasin vesiliikunnan pariin. Asetinkin yhdeksi tavoitteekseni käydä jälleen kerran viikossa uimassa, vesijumpassa tai vesijuoksussa.

Voit uskoa, miten onnellinen olin, kun vuoden alusta palasin rakkaan harrastukseni pariin. Vesiliikunta tekee hyvää nivelille ja kohottaa kuntoani. Uinnin jälkeen palkitsen itseni aina rentoutumalla porealtaassa. Kuivalla maalla olen jäykkä ja moni laji tekee kipeää, mutta vedessä en tunne lainkaan liikunnan rajoittavia puolia. Voin vain nauttia siitä tunteesta, että minäkin pystyn!

Kloorivesi tuntuu kuivattavan ihoani jonkin verran, mutta ei kuitenkaan muutoin pahenna psoriani. Rasvaan itseni aina erityisen hyvin uimahallin jälkeen ja käytän rauhoittavaa liuosta päänahan psoriin.

Ensi viikosta alkaen uimahallissa pyörähtää jälleen vesijumpat käyntiin. Laitoin jumppa-aikatauluja ylös kalenteriini ja toivon pääseväni osallistumaan edes kerran viikossa. Vesijumpan jälkeenkin tuntuu, että on kaikkensa antanut, mutta silloin se johtuu liikunnasta eikä sairauden aiheuttamasta väsymyksestä. Siitä tunteesta voi jopa nauttia.  

 

 

 

 

Tarkistettu 29.1.2018

Updated: 29-01-2018