Itsensä voittamisesta

Olen alkanut rohkeammin haastaa itseäni. Olen oppinut huomaamaan, että kun uskaltaa laittaa itsensä likoon, saa myös paljon hyvää takaisin.

Viime kesänä ylitin itseni. Kun akne valtasi kasvoni paria viikkoa ennen ulkomaan matkaani, halusin ensin vajota maan alle. Olisin ottanut ne näpyt mihin tahansa muualle mieluummin. Mutta aika pian huomasin, että elämä jatkuu näppylöistä huolimatta. Matkalla en jaksanut asiasta juurikaan välittää. Vietin aikaa ilman meikkiä ja se teki hyvää iholleni. Enkä ylipäätään jaksanut välittää siitä, olinko rantakunnossa vai en. Mielestäni jokainen, joka pääsee rannalle, on rantakunnossa. Minun arvomaailmassani sisäinen ihminen merkitsee eniten. Se painaa vaa’assa ulkokuorta enemmän.


Vuosi sitten uskalsin yrittää ja tavoitella unelmatyötäni. Ja se kannatti! Nyt olen työskennellyt vuoden parhaassa mahdollisessa työpaikassa ja mikä parasta, tämä joustava työ on sopinut minulle vaivoistani huolimatta erinomaisesti.

Kun tälle blogille etsittiin kirjoittajaa, mietin olisiko minusta siihen. En meinannut uskaltaa. Mutta ystävän rohkaisemana tavoittelin kuitenkin unelmaani - kirjoittaa. Se on aina ollut rakas harrastukseni. Nyt en kuitenkaan kirjoita tekstejä vain pöytälaatikkooni, vaan voin kokemusteni avulla auttaa toisia. Kirjoittamisellani on tarkoitus. Ei ole aina ollut helppoa kertoa kokemuksiaan avoimesti. Olen elänyt kipeitäkin muistoja uudelleen saadakseni purettua ne paperille. Mutta tämä kaikki on ollut sen arvoista! Olen saanut paljon ihanaa palautetta ja ennen kaikkea uusia vertaisihmisiä elämääni.

Joskus pitää vain hypätä ja uskaltaa.

 

Tarkistettu 11.1.2016

 

Updated: 12-01-2016