Istuminen on selälle myrkkyä

Kun ystäväni pyytävät minua mukaansa pitkille automatkoille tai käymään luokseen pitkän matkan päähän, en aina tiedä mitä sanoa. Mieleni tekisi sanoa “kyllä” ja saatan jo mielessäni innostua ajatuksesta. Samalla järki muistuttaa minua realiteeteista. Epäröin, sillä pitkä istuminen ei ole minulle aina helppoa.

Tuntuu raskaalta selittää toisille, miten mahdotonta tuntikausien istuminen minulle on. Nähdä heidän silmistään pettymys, kun en heti lupaakaan lähteä. Pelkkä ajatus monen tunnin istumisesta tärisevässä autossa saa minut parahtamaan ääneen kivusta.

Sairastan selkärankareumatyyppistä nivelpsoria. Alaselkäni on lähes jatkuvasti kuin tulessa. On päiviä, jolloin sekä istuminen, seisominen että käveleminen tuntuvat inhottavilta. Joskus pelkkä selän hipaiseminen housuja pukiessa sattuu niin, että kyyneleet kirpoavat silmiini. Onneksi helpompiakin päiviä mahtuu sekaan.

Välttelen linja-autoja, koska niiden kyydissä selkäni tulee lyhyemmälläkin matkalla todella kipeäksi. Se tärinä ja kanssamatkustajien ”ystävällinen” töniminen ovat myrkkyä tulehtuneelle selälle.

Toisten ei ole helppoa ymmärtää tätä. Useimmilla on ollut joskus selkä kipeä, mutta kipu on helpottanut lepäämällä. On vaikeaa ymmärtää, millaista on, kun selkä on neljättä vuotta putkeen kipeä. On silti minun tehtäväni arvioida, mihin pystyn. Tiedän, että rajojeni yli repiminen kostautuu tehden minut moneksi päivää kipeämmäksi.

Eihän se silti helppoa ole. Mieli tahtoisi niin kovin tehdä kaikkea sitä, mitä terveemmätkin tekevät! Mutta omien rajoitteiden tunnistaminen on rakkautta kehoani kohtaan. Siten pystyn paremmin niihin asioihin, jotka ovat vielä saavutettavissani.

 

 

Tarkistettu 10.3.2017

Updated: 13-03-2017