Ihanat, kamalat kynnet

Minulla on kynsipsori. Muistan, että kynsissäni on ollut oireita lapsesta saakka. Sormien kynsissä on pieniä kuoppia ja aina joskus joku yksittäinen kynsi on oireillut pahemmin. Teininä muistan miten aina yksi kynsi kasvoi hullun paksuna ja outona ja lopulta irtosi paikoiltaan - tämä toistui moneen kertaan. Lääkityksen myötä sekin kynsi alkoi kasvaa normaalina, eikä ole sittemmin vaivannut. Tällä hetkellä kummajaiskynsiä ei sormissa ole. Sormien kynsien kuopat eivät kynsilakan alta edes näy, joten niitä ei kukaan huomaa.

Varpaat ovatkin sitten asia erikseen. Kutsun isovarpaan kynttäni friikiksi, se kasvaa vaakasuoraan ja on todella kummallisen näköinen. Muutama muukin varpaankynsi kasvaa hyvin paksuna ja kohti yläilmoja. Niihin eivät tavalliset kynsisakset pysty, joten niiden lyhentäminen on aina melkoinen operaatio.

Isovarpaideni kynsiä on operoitu moneen otteeseen. Molemmat on kiskaistu pois kokonaan kerran tai useammin ja niitä on leikattu kynsivallin tulehdusten vuoksi useita kertoja. Viikko sitten menin jälleen lääkäriin, koska elämä vänkyrän isovarpaan kynnen kanssa oli mennyt mahdottomaksi. Se oli niin paksu, ettei meinannut mahtua mihinkään kenkiin ja koska se kasvoi vinoon, se painoi viereisen varpaan ihoa inhottavasti. Olin varma, että kynsi vedettäisiin jälleen pois kokonaan. Lääkäri antoikin minulle lähetteen jalkojenhoitajalle. En ollut sellaisesta kuullutkaan aiemmin.

Jalkojenhoitaja oli ihana naishenkilö. Istuin hänen tuolissaan kymmenisen minuuttia, hän ohensi ja lyhensi kaikki psorikynteni kuntoon. Toimenpide ei sattunut lainkaan eikä ollut kallis. Nyt vänkyräinen kynteni on todella lyhyt, ei paina mihinkään ja voin käyttää kenkiä jälleen normaalisti. Miten voikin ihminen tulla näin onnelliseksi yhden kynnen ansiosta!

Aina joskus katson psorikynsiäni ja mietin, mitä muut niistä ajattelevat. Kynnys käyttää sandaaleja oli minulle pitkään todella suuri. Jossain kohtaa kuitenkin aloin ajatella, että todellako minä häpeän paria hassun muotoista kynttä niin paljon, että en pidä mieleisiä kenkiä sen vuoksi. Kenenkään maailma ei varmasti kaadu siihen, jos he näkevät psorikynsiä. Elänhän minäkin niiden kanssa päivittäin. Eikä minun maailmani saa kaatua siihen, jos joku kysyy “mikä sun varpaissa on”. Ei edes silloin, kun tuo kysymys esitetään syvää inhoa tuntien. Vaikkakaan en ymmärrä sitä, että muiden ulkomuotoa kommentoidaan rumasti, oli kyse sitten kynsistä, painosta, meikistä tai mistä vaan, niin ei minun silti tarvitse hautoa jalkojani kesällä lenkkareissa vain siksi, ettei kukaan järkyty. Yleensä ihmiset ymmärtävät ja suhtautuvat fiksusti, kun heille kertoo asian. Ja vähemmän fiksujen reaktioista en enää välitä. Ne ovat vain kynnet ja elämässä on paljon suurempiakin asioita murehdittavaksi kuin minun ihanat, kamalat kynteni.

 

Tarkistettu 31.8.2015

Updated: 23-11-2015