Hyväksyminen

Olen ollut äärimmäisen stressaantunut viime viikkoina. Arvaa, mikä ei helpota tilannetta lainkaan. Jäätävä kutina ja polte ihollani, kiitos psorin. Haluan vain, että se menisi pois ja jättäisi minut rauhaan.

Joinakin päivinä minulla ei ole hajuakaan, miten selviän. Joka ikinen päivä silti niin tapahtuu.

Toivoisin, ettei minun tarvitsisi olla kroonisesti sairas. Toivoisin, että ihoni olisi terve. Toivoisin, ettei minun tarvitsisi kestää kaikkea tätä kipua.

Aluksi yritin kieltää tilanteeni. Ajattelin, että oireet menisivät pois, jos en myöntäisi niiden olemassaoloa lainkaan. Mutta sairauteni kieltäminen oli hukkaan heitettyä energiaa. Se ei muuttanut tilannetta paremmaksi millään tapaa. Se teki vain elämästäni vaikeampaa, hetkeksi.

Kunnes aloin miettiä, voisiko hyväksyntä olla parantumisen ensimmäinen vaihe. Enkä tarkoita oireiden paranemista, vaan sisäistä eheytymistä.

Kun hyväksyin tilanteeni todellisuuden, aloin todellakin eheytyä. En enää yrittänyt ummistaa silmiäni oireiltani, vaan aloin etsiä niihin aktiivisesti apua. Pystyin tekemään parempia valintoja esimerkiksi ravinnon suhteen hyvinvointini edistämiseksi. En katsele elämääni passiivisesti sivusta, vaan langat ovat omissa käsissäni.

 

 

Tarkistettu 3.11.2016

Updated: 04-11-2016