Hoitoväsymys

Minä olen väsynyt. Olen väsynyt sairastamiseen. Olen kyllästynyt lääkäreihin ja lääkkeisiin. Tälle olotilalle on olemassa nimikin: hoitoväsymys. Se tarkoittaa väsymistä sairauden jatkuvaan hoitamiseen.

Jokaviikkoinen lääkärissä ravaaminen on väsyttävää. Viime viikolla kävin omalääkärillä, ihotautilääkärillä, reumatologilla ja verikokeissa. Tällä viikolla aikataulussa on verikokeet, hammaslääkäri, jalkojenhoitaja ja reumatologin soittoaika. Välillä mietin, että tätäkö tämä nyt on. Jatkuvaa lääkäreissä ramppaamista ja ronkittavana olemista.

En pääse unohtamaan sairauksiani hetkeksikään. Kännykkäni on täynnä muistutuksia. Aamulääkkeet, piikit, iltapillerit, rasvaukset. Muistutuksia lääkäriajoista ja siitä, että soittelen verikokeiden tulosten perään. Joka päivä jotakin. Huokaus.

Olin jaksamiseni äärirajoilla viime viikolla. Reumatologin vastaanotolla kerroin, että en jaksa enää hetkeäkään. Rajani on tullut nyt vastaan. Olen totaalisen väsynyt tähän kipuun, tähän kaikkeen. Onneksi lääkärini on lempeä ja ymmärtäväinen ja sain häneltä apua tilanteeseeni.

Myös vertaistukiryhmässä huomasin, että en ole ainoa, joka uupuu. Kivut väsyttää, tulehdukset väsyttää, sairastaminen väsyttää. Aina ei vaan jaksaisi, mutta en ole ainoa joka tuntee näin. Tämä olotila on ihan normaali vuosikausien hoitokierteessä olemisen jälkeen.

Vaihtoehtojakaan ei ole. Pakkohan minun on hoitaa itseäni. Jos en käy lääkäreissä, en saa tarvitsemaani apua. Jos jätän pillerit ja piikit väliin, psorini ja nivelkipuni leimahtavat heti pahemmiksi. Jos en rasvaa ihoani päivittäin, psorini riehaantuu.

Kaikki tämä itsensä hoitaminen vie paljon aikaa. Se on päivittäistä, jopa monta kertaa päivässä tapahtuvaa. Sille täytyy jättää aikatauluun tilaa. Ja koska se on väsyttävää, täytyy jättää tilaa myös levolle. Muu elämä täytyy mitoittaa oman jaksamisen mukaan. Toki se tarkoittaa sitä, että paljon kaikkea kivaa jää välistä. Mutta voimia on pakko säästää ja kerätä lisää.

Minä olen väsynyt. Ja se on ihan okei. Saan olla väsynyt. Saan sanoa etten jaksa. En ole aina niin vahva kuin muut luulevat. En minä silti ole epäonnistunut, en ole huono. Minulla on tämä kokopäivätyö, jonka nimi on itsestäni huolehtiminen. Tästä työstä en voi ottaa lomaa, ei ole viikonloppuvapaita. On vain pakko jaksaa.

Tarkistettu 20.8.2015.

Updated: 18-11-2015