Gramma siellä, kilo täällä

Monelle sairastuneelle on tuttua se, miten sairastumisen jälkeen kehonkuva muuttuu. Peilikuvaansa ei enää tunnista ehkä itsekään. Oireet voivat estää aiemmin liikunnallista ihmistä tekemästä kaikkea samaa kuin aiemmin. Urheiluharrastukset voivat vaihtua päiviin, jolloin käveleminenkään ei ole itsestäänselvyys. Lääkitys saattaa osaltaan turvottaa. Jaksaminen ei välttämättä riitä liikkumiseen, vaikka halua löytyisikin. Moni alkaa sairastuttuaan syödä aiempaa terveellisemmin ja saattaa muuttaa ruokavaliotaan radikaalistikin. Siltikään oma ulkomuoto ei välttämättä vastaa toivottua. Ylimääräiset kilot voivat masentaa ja ahdistaa.

Oma kehonkuvani muuttui radikaalisti teininä psoriin sairastumisen jälkeen. Liikunnalliset harrastukset, kuten sähly, lentopallo ja tennis, jäivät pikkuhiljaa taakse. Ensin polvet oireilivat, sitten oikea käsi. Liikkumisesta tuli hankalaa ja siitä oli vaikeaa nauttia.

Teini-iässä sellaiseen muutokseen itsessään suhtautuu kriittisesti. Iän myötä olen oppinut paremmin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Määritteleekö vaatekoko ylipäätään ihmisen kauneuden? Minun mielestäni ei todellakaan. Kaunis kroppa ei merkitse mitään, jos sielu on ruma. Media voi kyllä keskittyä pinnallisesti pelkkään ulkonäköön. Tärkein löytyy kuitenkin ihmisen sisältä. Se kauneus, joka vetää hyväsydämisiä ihmisiä puoleensa, se tulee sisältäpäin ja se säteilee myös ulkoisesti esimerkiksi tuikkivina silminä ja lämpiminä hymyinä.

Hiljattain näin hauskan kuvan, jossa luki: “Mahdun edelleen korviksiini.” Mielestäni se tiivisti hyvin asian ytimen. Keskity siihen, mikä sinussa on hyvää. Korosta pukeutumisella tai meikillä parhaita kohtiasi. Takaan, että kukaan ei edes huomaa muuta.

Tarkistettu 30.3.2016

Updated: 01-04-2016